Hajonnat Jukolassa

Pohjatiedot

Viestiradoista on pidetty yksi SSL:n seminaarikin, luennoitsijoina oli mm.

• Raimo Laitinen
• Jarmo Tonder
• Jukka Inkeri
• Börje Vartiainen
• ym. kokeneita viestiratamestareita, valvojia jne.

• Mitä on viestisuunnistus - miksi hajontaa
• Mikä epäoikeudenmukaisuus 2001 Jurvassa
• Mikä epäoikeudenmukaisuus 2003 Sulkavalla

Jukolan erityispiirteet

• maaston urautuminen - kukin hajonta tulisi olla mahdollisimman samanlaisessa maastotyypissä - urautuvat suunnilleen samalla tavalla. Jos yksi väli on esim. karulla kankaalla ja toinen pusikossa/heinikossa/..., niin on aivan eri asia käydä pusikossa osuudella 3 kuin 1./2. os. pimeydessä. Urat tekevät pusikosta melkein kangasta.
• ei huomattavaa eroa vaikeudessa - pimeässä vaativin rasti antaa ajallisesti aina "sakkoa". Nopein kombinaatio on saada valoisassa vaativin ja helpoin pimeässä. Riski kasvaa, jos osalle rasteista on lyhyt "puttaus" ja jokin hajonnoista kauempana pitkällä puttauksella. Urautuminen aiheuttaa sen, että vaikein rasti helpottuu kokoajan = nopeutuu kokoajan. Vaikein rasti kannattaa käydä joko valoisassa tai viimeisellä hajontaosuudella = urautuneisuus. Esim. Tiomilan 2008 legendaarisessa neljän hajonnassa kahdella osuudella oli sivujuonteena ko. ilmiö, koska toinen osuuksista kävi pimeässä ja toinen valoisassa. Lyhyelläkin rastivälillä pimeässä vaativalla käyneet hävisivät kärjessäkin yli 20 s suhteessa kun käytiin valoisassa vaikea väli ja pimeässä sai helpomman vaihtoehdon. Näitä pitäisi välttää.
• 2008 Jukolassa oli avauksessa yksi hajonta periaatteessa upea (rasti 36 - 2. rasti): tarjottiin mahdollisuus kiertää, jos joku uskalsi - harva kärkipäässä uskalsi - oli niin alkumatkasta. Olisi kannattanut - n. 1.50 nopeampi vasemmalta tietä+ajouraa pitkin ja rastille helppoa. Jos taas valitsit saman ryteikön läpi puskemisen kuin muillekin hajonnoille - saitkin hitaimman hajonnan. Hieman sellainen joo/ei juttu. Miksi ? 1. osuudella sai ekstrarangaistuksen, koska yli 50 varmasti hitaampaa suunnistajaa ehti eteen - pakkoa rynniä, että pääsee ohi - samaa ilmiötä ei muilla osuuksilla. Toki isoissa viesteissä alussa syntyy pitkien välien johdosta jonkinlaista reitinvalintaa aina - tämä pitää vain kilpailijoiden huomioida ennakkovalmistautumissa. Jyväskylän, Sulkavan ja Jurvan Jukolassa oli vastaava ilmiö eikä siihen voinut kilpailija vaikuttaa mitenkään - näitä pommeja pitäisi välttää. Tällä kertaa oli mahdollisuus välttää 1. os. sakko uskaltamalla tehdä reitinvalinta. 1/3 matkan jälkeen olisi ehdottomasti ok. Vaikka tiedettiin, että hämäläistä, niin ko. kohdassa ei vielä ollut oikeasti yhtään metriä tietoa, mitä ko. maastotyyppi on oikeasti. Reittihärveli. Oli hienoa, että oli useampi reitinvalintaväli ja jopa niin, että eri hajonnoille oli eri optimireitti - oli mietitty. Esim. osuus 6+7 rasteille 51/52. Oli kuningas itsekin äimänä kun Lidingön kaveri juoksi edestä poikittain, oli hetkeä aikaisemmin jättänyt "heittämällä". Klaus Schgaguler löysi oikealta oivallisen retinvalinnan - minuutin nopeampi. Kaikkinensa ko. tyyppiset välit kertoivat lähinnä siitä, että näin "pitkiä" välejä, joissa maaston ja hyvän uran kulkunopeudessa on isot erot, ei osata enää lennosta laskea - mennään suoraan ja turpaan tuli joka kerta. Tämän tyyppinen maasto on vaan niin hidasta - urat eivät hidastu vaikka oltaisi missä.
• yhdellä hajonnalla mahdollisimman samankestoiset hajonnat - hajonnat muuten kuin väkisin aikaeroina - ei ole ikinä tasapuolinen - 1. osuudella toivoo etenkin 1/2 matkan jälkeen pisimmän hajonnan - jos onnistuu ajaa aina kärki kiinni, on seuraavilla kavereilla helpompaa - historiassa (liian) monta esimerkkiä.
• valaistuserot - hajontarastit keskenään samanoloisia - pimeys/puskaa/näkyvyys/vaikeus - heti kun on erilaisia, ei ole tasapuolinen johtuen urautumisesta ja em. tekijöistä
• sivuttaishajonta voi olla iso, jos em. mainittu tasapuolisuus toteutuu olosuhteista riippumatta.
• syvyyshajonta on ongelmallinen - on hyvä mekanismi, mutta syntyy Jukolassa etenkin osuudet 1-3 ja yleensä myös 4-5 tasapuolisuudessa ero johtuen yleensä valaistusolosuhteista - taas sama toive, joko pääsee valoisammassa syvimmällä olevalle tai mahdollisimman myöhään = urautunut.
• syvyyshajonnassa kaikille rasteille riittävän pitkä "puttaus", jolloin suhteellinen ero ei ole niin merkittävä - käykö pimeässä vai valoisassa, urilla vai ei.
• välillä kannattaa olla lyhytkin pätkä kullekin osuudelle omaa - kärjelle puhdasta metsää. ko. mekanismi tarjoaa mm. mahdollisuuden rakentaa TV-rastille jokaiselle osuudelle oman lähestymissuunnan - helpompi poimia osuuden kärki. Ei kannata olla liian pitkä jakso, koska urautuu kuitenkin, jolloin loppupään joukkueille tylsää (Anjalankoski 2005). Pakottaa kärjen edes hetkittäin suunnistamaan ei urautuneessa maastossa - syntyy uraa kun ei ole hajontaa, joten takaa tulevilla pieni etu - parempi tapa tämäkin "tasoittaa" kuin Tiomilan viimeaikaiset "pakotetaan juoksemaan yhdessä" -mekanismit.
• hajontojen tehtävä EI OLE tehdä väkisin aikaeroja saman tasoisten suunnistajien välille vaan pakottaa jokainen suunnistamaan - jos ovat yhtä hyviä, niin etenevät yhtämatkaa kun kohtaavat. Se ei ole ongelma. Ehkä seuraavalla kerralla kun tiet erkanevat, toinen yrittää iskeä ... tehden oman hajonnan suuntaan tai toiseen.

Hajontojen käyttäytymiset aikataulukkona Jukola 2008 Kaanaa osuudet 1-3.