RATAMESTARIN JA VALVOJAN YHTEISTYÖ
29.10.1993, päivitetty 6/2001
Jukka Inkeri
palautetta
0. YLEISTÄ
Tässä käydään läpi lähinnä "ratavalvojan" toimenkuvaa tai jos toimii kilpailun valvojana, niin se osuus, joka koskee itse ratojen valvontaa. Dokumentti on ollut osa rm-seminaaria 1993, jolloin painopiste oli viestin erityispiirteissä, siksi dokumentissä on viittauksia viestiin kohtuullisen paljon.
1. MIKÄ ON VALVOJA ?
tehtävänä varmistaa, että kilpailussa noudatetaan kilpailuluvan myöntäneen sääntöjä (SSL, Suunnistuksen kilpailusäännöt, jotka uusiutuvat nykyään yleensä kahden vuoden välein). Ajantasalla olevat säännöt löytää mm. SSL:n nettisivuilta http://www.ssl.fi
toimii järjestelyorganosaatiossa kilpailuluvan myöntäneen edustajana ja näin vastuuussa toimistaan kilpailuluvan myöntäjälle (SSL).
valvojan tehtävänä on myös neuvoa ja ohjata järjestelyjä, jos siihen ilmenee tarvetta.
on eräänlainen ulkopuolinen asiantuntija järjestelyorganisaatiossa, joka ottaa kantaa järjestelyihin.
on "ammattilainen", joka on järjestäjien käytettävissä. Ko. asiaa hyödynnetään useasti aivan liian vähän. Valvojalta voi ja kannattaa myös kysellä mielipiteitä ennen "teknistä valvontaa".
jos järjestelykoneisto on toimiva, niin valvojan rooli on ohjaajana pienempi, mutta hyvänä yhteistyökumppanina merkittävä.
valvoja vastaa, että urheilullisuus, oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus toteutuu eli että kilpailijat "lähtevät samalta viivalta".
jos joku on perehtynyt työssään laatukäsikirjoihin ym. muihin laatu-käsitteisiin, niin valvojalla olisi lähinnä "laatupäällikön" rooli järjestelyorganisaatiossa. Ei olisi ensinkään pahitteeksi tehdä laatukäsikirja (ilman sertifikaatiota). Tällöin olisi varmaa että esim. käsitteet olisivat keskenään samoja, seuranta olisi hallussa, raportointi, dokumentointi, suunnittelu jne. yhdenmukaista.
2. MITÄ VALVOJALTA VAADITAAN ?
jotta kohdan 1 mukaiset vaatimukset voi toteuttaa, asetetaan valvojalle itseasiassa aika kovat vaatimukset, jopa kovemmat kuin ratamestarille, koska valvojan pitäisi pystyä ottamaan kantaa ja perustelemaan kantansa. Valvojan pitää pystyä osoittamaan pätevyytensä muutenkin kuin vetoamalla sääntöihin (kilpailuluvan myöntäjän edustaja ja näinollen omistaa oikeuden jopa perua kilpailut, jos järjestelyt eivät vastaa kilpailuluvan myöntäjän vaatimuksia).
kokemusta, ollut itse viestiratamestarina, mieluummin myös mukana kilpailijana kokemassa erilaisia viestejä ja vielä parempi, jos on ollut myös menestystäkin kilpalijauralla.
näkemystä, on selvillä viestisuunnistuksen periaatteista, hajontamenetelmistä ja niiden merkityksestä sekä tarkoituksesta ja näkemystä sekä kokemusta ko. kilpailun vaatimista tarpeista mm. hajonnan osalta.
seuraa aikaansa, tietää mikä on suunnistuksen taso ko. kilpailussa ja osaa kertoa sen asettamat vaatimukset järjestäjille, jos järjestäjillä ei ole selvää ajatusta
arvokisoissa (Jukola, Tiomila, SM) taso leventynyt eli oli hajonta millainen tahansa, ei viesti voi hajota "liikaa". Esim. 93 Tiomilassa oli vaativat radat ja voimakkaat hajonnat, mutta viesti ei hajonnut hirveästi, mutta kärki vaihtui voimakkaasti etenkin yöllä eli moni joukkue oli kuin vuoristoradalla eli sijoitukset nousivat ja laskivat. Kilpailua oli mielenkiintoista seurata kun kärjessä tapahtui. Jos verrataan moniin aikaisempiin suurviesteihin, joissa osuustulokset on voinut melkeimpä lukea etukäteen (joku tippuu, mutta tosi harvalla on mitään mahdollisuuksia tulla mukaan kärkeen). Tiomilan viesti ei ollut silti mitään "sikailua" ja eikä vaadittu mitään ihmeellistä, vaadittiin ainoastaan välillä henkilökohtaista suunnistusta, jota ei useasti vaadita viesteissä juuri lainkaan.
hyvä valvoja (niinkuin ratamestarikin) analysoi myös muitakin tapahtumia kuin omia järjestelyjä.
osaa teknisesti viestihajonnat,
viestihajonnan periaatteet eli jokaisen joukkueen on juostava samat rastivälit.
osaa kertoa käytettävistä hajontavaihtoehdoista (motala, vännes, sovellettu vännes, farsta,...).
tuntee hajontojen riskit.
osaa neuvoa kuinka painatus voidaan tehdä ja valvoa, ettei tule virheitä.
keskustelu- ja neuvottelutaitoa, pystyttävä neuvottelemaan järjestäjien kanssa asioista ja kenties tarvittavista muutoksista
johtajuutta, auktoriteettiä, päättäväisyyttä eli on pystyttävä tarvittaessa sanomaan, että näin se tehdään, jos kilpailun järjestäjät eivät oikein tiedä miten päin tekisivät tai sitten pyydetyt muutokset eivät ota toteutuakseen, tästä syystä valvojilta vaaditaan myös hyvää "ammattitaitoa", sillä myös ratamestareissa on tosi ammattilaisia, joilla on näkemystä ja kokemusta, jolloin valvoja onkin useasti "oppipoikana".
kärsivällisyyttä, sillä moni ratamestari ei omista välttämättä kovinkaan suurta kokemusta ja näkemystä nykyajan viestivaatimuksista. On vain jaksettava keskustella, neuvoa ja ohjata järjestelyjä "oikeille urille"
suunnistustaitoa, osattava kuvitella esim. rastinotto kilpailijan kannalta ja näinollen nähtävä rasti enemmän kuin yhtenä pisteenä, sillä rasti on löydyttävä muutenkin kuin pelkkänä lippuna ja jos tuntuu, että epäilee vähänkin rastin "otettavuutta", ON KO. PISTE HYLÄTTÄVÄ RASTINA ja perusteltava se myös tietenkin ratamestarille, joka voi sitten itsekin havaita ko. asian. Suunnistustaito on myös sitä, että esim. jos kartalla on yksi kivi, niin rasti ei ole välttämättä oikeassa paikassa (kiven sijainti väärä tai maastossa useampi kivi ja rasti onkin väärässä kivessä, joka ei ole edes kartalla) eli valvojan on oltava itseasiassa tosi hyvä suunnistaja, jotta ko. virheet eivät menisi läpi, sillä ko. tyyppisillä virheillä pilataan helposti koko kilpailu (vastalause, joka on pakko hyväksyä).
osaa muutkin tekniset asiat, leimasimien riittävä määrä, rastimääritelmät, koodien järkevä käyttö, tasapuolisuus (hämäryys, pimeys, valoisuus, urat)
RATAMESTARIN JA VALVOJAN YHTEISTYÖ
Jo kilpailua anoessa kannattaisi järjestäjien pyrkiä löytämään valvojaksi enemmän kuin "teknisen oikeellisuuden tarkastajan". Alueiden kilpailuohjaajat pyrkivät pitämään luetteloa tarjolla olevista valvojista, niin omien kuin naapurialueiden osalta. Ammattitaitoisen valvojan hyväksikäyttö asiantuntijana jo suunnittelun alkuvaiheissa antaa suunnittelulle yhden "silmäparin" lisää ja näin on saatavissa lisää näkemyksiä molemmin puolin, jolloin voi jalostua ko. maastoon ja kilpailulle mahdollisimman hyvät viestiradat, joissa hyödynnetty ratamestarin ja kenties myös valvojan näkemystä.
Vastuun radoista kantaa ratamestari, mutta valvojakin saa myös osansa etenkin, jos radoissa epäonnistuttu (hajonta, vaativuus, maaston hyväksikäyttö). Silloin katsotaan, että kuka oli valvoja ja kysytään, etteikö sekään nähnyt tuota ja sitä ja ... Sellaiset tilanteet kuten MM-93 USA, ei kehitä, eikä tyydytä ketään.
Teknisen oikeellisuuden vastuun kantaa myös valvoja.
Ratamestari ja valvoja vastaavat siitä, että teknisen syyn takia kilpailua ei mitätöidä, mutta se on vain perusvaatimus.
Ei riitä, että radat ovat teknisesti oikein, hajontaa käytetty, vaan on keskityttävä myös siihen, että käytetään sopivaa hajontaa (ei liian työlästä, ei liian yksinkertaista), jotta kilpailijat joutuvat tekemään henkilökohtaisia ratkaisuja, mutta silti "tappamatta" viestin luonnetta.
Ratamestari ja valvoja yhdessä voivat luoda suunnistajille elämyksen, jonka he muistavat (niin hyvät kuin huonot). Hyvät radat itsessään antavat mielikuvan hyvästä kilpailusta. Ei tarvita muita "kikkoja".
Viesteissä (etenkin suuremmissa) on muistettava yhä enemmän a) yleisö b) tiedotusvälineet ja niiden palvelemiseksi kannattaa vaihtaa mielipiteitä ja ideoita, kuinka ne hoidetaan ko. maastossa ja kilpailussa.
- kesken kilpailua kilpailukeskuksen läheisyydessä käynti (SM-93, Tiomila-93 ja monet muut sen jälkeen)
- miksi aina TV-kuva yhteiseltä rastilta, miksei myös joskus TV:tä varten rakennetulta hajonnalta ?
Ongelmatilanteita voi syntyä mm. seuraavista lähtökohdista:
- ratamestari luulee olevansa tehnyt hyvät radat ja valvoja "tietää" ettei ole
- ratamestari on tehnyt hyvää työtä, mutta valvoja on aikaansa jäljessä
- nyt eletään 2000-lukua, ei 70, ei 80 lukua
- turha muistella, että -82 siellä ... hajosi tälläisellä hajonnalla liikaa, se oli silloin kun taso ja taito olivat aivan eri tasolla ja taas ensi vuosikymmenellä se on muuttunut.
- ja toisinpäin
- ratamestari on "ammattilainen" ja valvoja ei ole.
- valvoja on "ammattilainen" ja ratamestari ei ole.
- valvoja saa materiaalin liian myöhään.
Pitää muistaa se, että monella tämä on vain harrastus, mutta on muistettava myös se, että kilpailijat maksavat "tuotteesta", joten sen on oltava hintansa arvoinen eikä harrastelijamainen (silloin hintakin on oltava eri ja se on sitten muuta kuin kilpailukalenterissa oleva kilpailu, se on "ulkoilutapahtuma").
TOIMIKAA YHDESSÄ, ÄLKÄÄ TOISIANNE VASTAAN