KR on tunnettu hyvistä kisoistaan monessa suhteessa: maastot, kartat, radat ja tulospalvelu.
KR on ollut ATK-pohjaisen tulospalvelun edelläkävijä vuodesta 1982 alkaen. Jo sitä ennen oli KR:llä elektroninen maalikello, joka otti ajat ja tulosti lapulle ko. ajat. Ko. järjestelmää oli ollut kehittämässä KR:stä lähinnä Martti Ruuhiala.
1982 Jukolassa oli ensimmäisen kerran ATK-pohjainen tulospalvelu. Ohjelmisto oli silloisen Ovi- ja Vanerin ATK-päällikön tuotantoa, järjestelmä perustui minikonetekniikkaan, laitteena IBM-36 ja ohjelmointivälineenä RGP-II.
1983 SM-viestissä ja KLL:n kisoissa ei uskallettu ottaa vielä käyttöön ATK pohjaista tulospalvelua. Sellainen oli kuitenkin paikalla, sillä Joensuussa silloisessa Korkeakoulussa oli 1981 aloittanut opiskelunsa Jukka Inkeri. Jukka teki kesätöissä tulospalveluohjelman silloiseen vallankumoukselliseen uuteen laitteeseen, jota kutsuttiin mikrotietokoneeksi, myöhemmin otettiin käyttöön nimitys PC. Ko. laitteessa oli mahtavat 256 kt keskusmuistia (nykyään siis 100-1000 kertainen muisti), 1x720 kt:n "lerppuasemaa". Sinne sopi ohjelmat ja tiedot. Jukka testasi oman systeeminsä sillä idealla kun aikalistat oli manuaalisessa tekniikassa käsitelty, Jukka sai listat, jotka he syöttivät koneelle yhdessä silloisen opiskelijakaverinsa Jari Pirhosen kanssa. Ikää heillä oli tuolloin 22-vuotta ja kumpikin oli käyttänyt tietokoneita jo melkein 2-vuotta. Edellisenä vuonna Jukolassa kaikki oli mennyt mainioisti, mutta sama malli ei toiminutkaan enää erittäin nopeatempoisessa SM-viestissä. Käsijärjestelmä petti täydellisesti. Jossakin vaiheessa kuuluttaja Pertti Ahtiainen meni Jukan koppiin ja kyseli varovasti onko teillä millaisia tuloksia. Tietokoneelta löytyi täysin ajantasalla olevat täydelliset tulokset. Sen jälkeen ei ole manuaalitekniikka käytetty. Opettavaista Jukallekin tapahtumasta jäi, sillä sähköt eivät toimineet ihan kunnolla, mikä näkyi kisan aikana mm. hassuina merkkeinä näytössä ja muina ihmeellisyyksinä. Jälkeenpäin paljastui vielä suurempi hämmästys, sillä ko. levykettä ei pystynyt koskaan enää lukemaan, sillä kisan aikana jännite oli ollut hieman liian alhainen ja mm. levykeasema oli pyörinyt ihan omaa nopeuttaan …
Jukan tekemällä ohjelmalla jatkettiin vuosia ja Jukka kierteli myös muissa lähialueen kisoissa kuten Liperissä SM-pitkillä 1984.
1985 tuli seuraava sukupolvi, Jukka oli tehnyt ohjelman Xenix-järjestelmään (Xenix = eräs Unix, joka oli rantautunut ensimmäisenä kaupallisena Unix:na Suomeen syksyllä 1984). Laitteistossa oli erillinen hieno keskusyksikkö, jossa oli muistia jo huikeat 640 kt, levytilaa ainakin 10 Mtavua ja suorittimena Intelin hieno ja uljas 8088, kellotaajuuden ollessa jopa 8 MHz, nykyäänhän jo kotikoneissa on 500-700 MHz. Ihmeellistä laitteeessa oli se, että siihen pystyi liittämään ns. päätteitä jopa 7 kpl:tta. Näin sai kuuluttaja oman laitteensa ja tulospalveluakin voitiin tarvittaessa operoida useammalla päätteellä. Tämä tekniikka kiersi jo maratonit, maakuntaviestit ym. maakunnan monet tapahtumat. Ko. järjestelmä oli ensimmäinen mikrotekniikalla toteutettu tulospalvelu, jossa järjestelmää pystyi käyttämään useampi käyttäjä yhtä aikaa.
1989 FIN-5:lla tehtiin taas historiaa. Siihen saakka suurta FIN:ä oli pyörittänyt järjestelmä, joka oli Siemens-Nixdorfin tekemä ja tarvitsi kuljetukseenkin 2 kuorma-autoa, toisessa koneet ja toisessa varavoima. Koska SSL:n sopimus "Nixun" kanssa oli päättynyt 1988, oli KR:llä vapaat kädet ratkaista tulospalvelu. Ensin oli tarkoitus kehittää Jukan ohjelmasta 5-päiväinen versio, mutta koska Jukka oli myös 3. pv:n pääratamestari, ei ko. asia kuulostanut järkevältä. Maailmalta aloitettiin etsimään PC-pohjaista ohjelmaa. Sellainen löytyi Norjasta. Risto ja Simo Juvaste saivat norjankielisen ohjelman ja alkoivat kääntää ja vääntää sitä Suomeksi. Kustanukset olivat 10% Nixun vastaavasta, sähkön kulutus varmaan vain prosentteja. Ohjelman tekijä oli paikalla FIN-5:n aikaan ja ohjelma kehittyi kisan aikanakin huomattavasti palvellen paremmin massatapahtumaa. FIN:llä ko. järjestelmä oli lajissaan ainutlaatuinen, sillä jokaisessa maalissa oli yksi kone, muita koneita ei ollut. Varalla oli yksi kone. Laitteet olivat MikroMikon Mikko2:a, joissa oli 80286 suoritin, muistia jo 1 Mt ja levyä 20 Mt. Tulokset tulostettiin laser-kirjoittimilla. Oleellinen uutuus oli sähköinen, erillinen maalikello, jolla otettiin ajat ja kirjattiin numerot. PC vain laski tulokset ja käytettiin samalla mm. kuuluttajan työpisteenä. Maalikello-PC parivaljakko toimi pommin varmasti yhtä jäätymistapausta lukuunottamatta.
Tällä norjalaisella X-Sport ohjelmalla jatkettiin aina vuoteen 1999 saakka. Ko. järjestelmällä hoidettiin monet isot kisat ulkopuolisten ihmetellessä, että miten yksi tietokone voi selvitä esim. SM-pikamatkan nopeatempoisesta kisasta. Muilla oli ollut jo jopa kymmenen konetta vastaavanlaisessa tapahtumassa. Tällä järjestelmällä oli luottoa myös muissa alueen tapahtumissa. KR:n tulospalvelu kiersi hiihtokisoissa, maratoneilla ym. tilaisuuksissa hoitamassa aina laadukkaasti ja joskus hämmästyttä herättäen. Kerrankin Pärnävaaralla eräissä hiihtokisoissa oli hyvin tiedossa, että pari hiihtäjää on tulematta. Kaikki laitteet olivat jo valmiina lähtöä varten, kun viimeinen hiihtäjä ylitti maaliviivan, kirjoitin sylkäisi senkin sarjan ulos, virrat pois, koneet kainaloon ja menoksi. Järjestäjät kyselivät hieman monttu auki, että mihin lähdette, johon Börje tokaisi, että eikös kisat ole jo ohi. "Niin, mutta protestiaika, jos tulee korjauksia". "Ei tule tuloksiin, ne on oikein ainakin", totesi Börje ja polkaisi Jetan tulille.
Omissa kisoissamme tulospalvelusta vastasi lähes aina joko Simo Juvaste tai Jukka Inkeri. Mauno Korpelainen oli muutaman kerran tässä vastuullisessa tehtävässä. Hiihtokisoissa on nähty KR:n legendaarista tulospalvelua pyörittämässä vastuullisena myös Pertti Ahtiainen. Tuolloin kyllä oli online päivitys puhelimella Jukalta. Eniten näitä hiihtokisoja kävi hoitamassa Börje Vartiainen. Järjestelmän täytyi olla luotettava, kun se uskallettiin antaa myös ns. maallikkojenkin vastuulle.
Jukolan takia olimme "taas" uudistusten edessä. Olimme ottaneet jo elektronisen leimauksen käyttöön, ensimmäisenä myös talvella, mutta Jukolaa varten tarvittiin uusi ohjelmisto. Jossakin vaiheessa meinasi Jukalta ja monelta muulta alkaa hihat palamaan, kun Jukolan johtorymä alkoikin empiä, jotta jospa sittenkään ei otettaisi vielä sitä elektronista leimausta käyttöön. Jukalla oli vain lyhyt komentti ko. takapakkiin: "Amatöörejä". KR:ssä oli jo opittu luottamaan parivaljakkoon Simo Juvaste - Jukka Inkeri, sillä jos he sanoivat, että homma toimii, niin siihen oli uskominen. Ainakaan vielä tuo usko ei ole saanut yhtään poikkeusta. Vuodesta 1983 alkaen vuoteen 2000 jo lähes sata kisaa ilman varsinaista mokaa. Se on varmasti poikkeus, sen verran useasti suunnistuksessa 80- ja 90-luvulla "tietokoneet" sotkivat kisan. KR:ssä oli jo opittu, että sotkijat taitaa olla ihmisiä, koska KR:ssä ko. tekniikka on toiminut aina.
Jukolassa 2000 KR:n tulospalvelu otti käyttöön taas lisää tekniikkaa: elektroninen leimaus ensimmäistä kertaa Jukolassa, maastosta tuli leimaustiedot suoraan tulospalveluun ensimmäisenä maailmassa suunnistuksen historiassa 4 rastilta/osuus ja sitä kautta varmana tietona isolle sähköiselle tulostaululle, TV:n, kuuluttajille sekä Internettiin. Myös ns. sisäverkossa muutkin pystyivät seuraamaan maaston tapahtumia reaaliajassa ns. Internet-selaimella. Samalla julkaistiin väliaika-analyysistä jo ainakin kolmas sukupolvi. Simo Juvaste teki ensimmäisen laajan analyysin 90-luvulla monimaaottelussa, ja nyt Jukolassa oli ko. analyysiin oli upotettu tietoa enemmän kuin "laki sallii". Jukolassa oli uudet osuusnäyttöpaneelit, siinäkin vanha perinne Algen laitteineen katkesi. Jukolassa oli n. 60 tietokonetta pyörittämässä erilaisia IT-palveluja, kaapelia oli yli 10 km.
Vieläkö Jukka-Simo pari jaksaa keksiä jotakin uutta ? He olivat näyttämässä yhdessä monen muun rastilaisen visionäärin kanssa suuntaa 2000-luvun palveluille ja tekniikan mahdollisuuksille suunnistuksessa.