Kaikki mitä löydät näiltä Nimimerkki Jukka Inkeri -sivuilta, on vain ja ainoastaan minun kirjoittamaani. Monissa jutuissa on lainattuja ajatuksia, näkemyksiä, *!@$, jne. henkilöiltä, joiden nimiä en julkaise ellei henkilö itse halua niin tehdä. Tekstejä voi siteerata ihan normaalisti ja kopiointioikeuden saa, jos löytyy sellaisia hurjia. Seurauksista en vastaa. Lue käyttöehdot, suosittelen.

Oma vuoroni on jälleen 2003. Melkeinpä voin luvata, että viimeisen kerran. Miksi ? Ikää alkaa olla jo pikku hiljaa liikaa, katson että väkisin alkaa olla ulkona seuraavan sukupolven tekemisistä, osaamisesta jne. Ensimmäisen kerran olen ollut arvokisoissa ratamestarina 1976. Sitten 1981 ja 1994. Valvojana 1997 ja 1999. Viestiliigassa ns. esivalvojana pöydän takana, 1996-1999. Tieto-taito huippujen osaamisesta, tavasta suunnistaa, ajatella heikkenee kokoajan, joten perusteet toimia osaamisen mittarina etenkin huippujen osalta eli ratamestarina tai valvojana vähenevät nopeasti.

Ilman Suunnistustaito-kirja -projektia sekä toimimista niin läheisesti nykyisten huippusuunnistajien kanssa 80-luvun lopulta alkaen, ei vanhoilla opeillani ja kokemuksellani olisi ollut perusteita toimia enää esim. 2003 SM-ratamestarina. Niin paljon on huippusuunnistus muuttunut suunnistamisen suorituksen osalta sitten 70- ja 80-luvun. Jos joku ei sitä usko, voi osallistua seminaareihimme kuulemaan perustelut. Uusimmat suunnistajat saavat jo isolla joukolla sellaiset lähtötiedot 10-15 vuoden iässä, jotka oma sukupolveni on monilta osin luonut, mutta vasta yli kolmekymppisenä. On itsestään selvää, että huomattavasti paremmilla lähtötiedoilla edetään paljon pidemmälle. Merkkejä alkaa olla jo havaittavissa uudesta sukupolvesta, esim. vaikka Tero Kettunen, Pasi Ikonen jne. Moni kokenut suunnistaja hämmästelee Pasin ja Teron tapaa suunnistaa. On toki sellaisiakin, joita se ei hätkäytä samalla tavalla. 10 vuoden päästä meillä on taas uusia, meidän mielestä ihan käsittämättömiä suorituksia nähtävillä, kenties jollakin uudella tavalla tehtynä. Testien eli kisojen pitää muuttua mukana. Maailma muuttuu eskoseni. Niin se vain menee.

Lajimme piirissä on näkymyksiä todella paljon, vuoropuheluissa tulee aina esille näkemyksiä, mielipiteitä jne. Hyvin monelle keskustelulle on ominaista pohdinnat lajimme olemuksesta, toimintatavoista, kehittämisestä jne. Toki löytyy niitäkin, joiden analyyttisen näkemykseen on melkein kokonainen lause sanomatta siinäkään mitään itse asiasta, puhumattakaan analyyttisestä näkemyksestä. Niin usein ne vaan jäävät sellaisiksi, tulematta koskaan esille. Olen jo sen aika monelle sanonut, että voin toimia välittäjänä, koska minun hartiat kestää. Ja etenkin haluan tuoda myös yesyes linjasta poikkeavia näkemyksiä esille. Maailmanhistoria on täynnä esimerkkejä, että jollei joku kyseenalaista, vaikka vain periaatteesta, niin jotain menetetään. Asioita pitää pohtia monelta suunnalta. Kyseenalaistaminen on voimista suurimpia. Jos jollekin ainoa ajatus syntyy nimeni esiintymisestä dokumentin jossakin kohtaa, niin heille näitä juttuja ei olekaan tarkoitettu. Sisältöanalyysi on sitävastoin se mielenkiintoisempi juttu, etenkin, jos se kykenee katsomaan asiaa toisella tavalla. Silloin ollaan saatu yhdessä aikaan oikeasti jotakin.

Silloin kun esitetään mielipiteitä, etenkin analyyttisesti, ne tulee esittää tietyllä tavalla ehdottomuuksina. Kiitos tästä jämäkkyydestä kuuluu ehdottamasti kirjailijatoverille, Pekka Nikulaiselle. Hän oli saanut hyvät ohjeet ensimmäisen kirjansa tekemiseen, ja jakoi tämän kokemuksen aika selkeästi Suunnistustaito-kirjan tekijäryhmälle. Selittely ei kuulu tämän tyyppiseen kirjoittamiseen. Niinpä kirjaa tehdessä tuhosimme teksteistä isi loppuliitteitä verbeistä ämpärillisen sellaisille kirjoittajille, jotka eivät usko tai epäröivät sanomaansa. Tällä kirjoitustyylillä ja esitystavalla saat kyllä leiman otsaan "kaikki tietävänä totuuden puhujana", kuten moni muukin vastaavasti asiat esittävät. On kuulijan asia pohtia, analysoida, päätellä kuinka ko. näkemykset istuvat hänen omiin tulkintoihin, näkemyksiin vastaavasta asiasta.

Tarkoitukseni on laittaa pohtimaan asioita myös joltakin toiselta suunnalta. Useimmiten se on huippu-urheilijakeskeinen.
Kaikilla jutuillani on vain yksi tarkoitus, saada teidät pohtimaan, ajattelemaan, analysoimaan, ilmaisemaan näkemyksiä ja ennen kaikkea kehittää lajia, niin että kilpailut ovat oikeudenmukaisia, kilpailuissa mitataan niitä ominaisuuksia, joita luullaan mitattavan, mitään tarkkaa määritystähän ei ole olemassa, jne. Niin on monella muullakin, tapoja saada ajattelemaan on monia.

Pyrkimykseni on saada keskustelua asioista ja vain asioista.

Minua ei kiinnosta pätkääkään mitä ajattelette persoonana minusta. Jos olen saanut teidät pohtimaan kirjoituksiani, olette jopa muodostaneet erilaisen näkemyksen ja vieläpä onnistuneet sen perustelemaan itseänne tyydyttävällä analyysillä, niin silloin olen onnistunut.

Jos taas ainoa ajatus, joka kumpuaa (pienistä)solukoista, että p....o taas tuo m...u kirjoittaa, niin otan osaa - lähinnä omaisten puolesta.

Unohtakaa peilit näitä juttuja lukiessanne, keskittykää asiaan, sillä vain niillä on merkitystä. Ja edelleenkään ei ole pakko lukea.