Esimerkiksi miehillä näiden välien summa oli n. 1.10. Tästä seurasi se, että juoksemisen oli oltava terävää ja helppoa. Reitinvalinnoissa ei saanut tehdä pahoja mokia eli niiden tuli olla lähellä parhaita vaihtoehtoja, mitä ne sitten olivatkaan. Lisäksi jokaisen tuli huomioida oma juoksuvire ja lihaksistonsa tila valintoja tehdessään. Se olisikin helpompaa, jos aina voisi valita ns. nopeimman reitin fysiikasta välittämättä.
Jo karsinnassa oli havaittu, että kartoitustyyli vastaa harjoittelumaastoja eli karttaan tuli suhtautua varauksella pienkohteisiin, jotka olivat tai ei olleet kartalla ja käyrien pienmuodot olivat yleensä kuvattu löysästi. Kalliokuvaus oli suuntaa antava, ei muoto tarkkaa. Kartta oli aika yleistetty. Toivottavasti Tampereella 2001 kilpailijat saavat neitseellisistä maastoista asialliset ja jämäkät kartat, joissa ei kuitenkaan ole näperrelty. Olisi sääli tälle suunnistuksen muodolle, jos kisotaan joissakin ulkoilupuistoissa kuten esim. Kaupissa. Ulkoilualueet soveltuvat paremmin puistokisoihin ja kuntosuunnistuksiin, ei vbälttämättä perinteiseen huippusuunnistukseen. Ei suunnistavaa yleisöä ei nytkään ollut vaikka kisat olivat todella lähellä kahtakin kaupunkia. TV on ainoa keino saada lisää seuraajia lajille.
Kulkukelpoisuuskuvaus oli myöskin jonkin verran omintakeinen eli vaalen vihreä oli useimmiten hyvää tammimetsää, jossa pohja oli hyvää juostavaa, yleensä jopa parasta juostavuudeltaan. Notkon pohjilla sitävastoin vihreä saattoikin tarkoittaa oikeasti hitaampaa kuusikkoa. Mäen päällystät näillä tammialueilla olivat usein heinäsempiä. Hakkuualueet olivat jotakin avoimen ja viidakon välillä. Pystyvihreä näillä alueilla saattoi tarkoittaa vanhaa hakkuujätettä, joka ei vaikuttanut yhtään etenemiseen tai sitten se oli miehen mittaista vitelikköä eli suomalaisittain olisi ollut jo vihreätä.
Maasto oli neljää eri perustyyppiä, miesten radalla katsottuna seuraavasti: K-7 oli alempana osin tureikkoistakin tammimetsää, ylhäällä männikköä.
8-13 oli pääasiassa mäntymetsää, missä kallio tuli välillä lävitse, muuten pääasiassa korkeata kanervikkoa ja mustikkavarvukkoa eli erittäin raskasta juostavaa.
14-16 oli pääasiassa kalliota, metsä männikköä ja tammea.
16-18 oli pääasiassa juostavaa tammimetsää, syvimpien notkojen pohjilla siistiä kuusikkoa.
19-20 oli näkyvyydeltään välillä heikkoakin tammimetsää sekä karua kuusikkoa.
Alue oli ollut koko kesän kuivuuden vaivaama, suot olivat kaikki aivan kuivia, ojista oli vesi karannut, tammimetsissä ei ollutkaan aluskasvillisuus oikein kunnolla noussut, heinikot ja saniasetkin olivat aika matalia ja vaivaisia.
Eniten etukäteen mietitytti soiden juostavuus, koska alueella on kahdenlaista suota: yleensä notkoissa olevat suot ja kaikki pienet suot olivat varvikkoisia, mutta ns. isot avosuot olivat usein heinäsiä ja sellaisia multapaakkuisia, mutta juostavia. Noilla heinäsilläkään soilla ei juurikaan uria syntynyt kuivuuden takia. Ko. heinäset suot olivat useimmiten parempia juostavuudeltaan keskellä kuin reunalla. Soiden käyttö siinä suhteessa oli aina hieman arvoitus, mutta jos suo oli heikompi juostavuudeltaan, niin viereinen kovamaa oli sitten parempaa. Suot kannatti käyttää kohteena, muttei välttämättä aina juoksualustana.
Näissä maastoissa etenkin tammimetsissä on runsaasti ns. eläinpolkuja, jotka menevät notkoissa ja rinteissä ns. pöydillä. Yleensä ei koskaan mäen päällä, koska siellä on kallioista ja rikkonaista. Osa vahvimmista urista oli kuvattu heikolla polulla.
Toivottavasti IOF löytää tavan yhdistää oikein median tarpeet ja urheilullisen oikeudenmukaisuuden. Jos kisan kesto on ongelma, niin laitettakoon alkupää vaikka 2 minuutin välein ja esim. 20 viimeistä lähtijää 3 minuutin välillä. Tämän vuoden uusintaa ei kukaan halua enää nähdä. Normaalimatkan kisa on pitkäkestoinen, joten TV-ihmiset ja Tampere töihin ja miettimään kuinka yhdistää esim. nauhoitettu alkuosa yhdistettynä seurantajärjestelmän antamiin selityksiin ja suorana lopun ratkaisut porrastettuna sopivasti naiset ja miehet. Ei kukaan jaksa katsoa tyhjää metsää viittä tuntia TV-ruudusta, jossa tapahtuu joskus jotakin.
Pikakisan tiivis puolituntinen/sarja on aivan eri asia, siihen ei sovikaan enää mitkään seurantajärjestelmät vaan se onkin kuin 10 km:n hiihdon seuranta, nopea ja tiivis. Yksi-kaksi kuvaa maastosta ja yksi maaliin lähestymisestä. Siinäkin on jo täysi työ saada aikaiseksi onnistunut lähetys.
Yhteiset rastit olivat naisten ja miesten kesken tiedossa ja monesko rasti oli radiorasti jne. Tämän perusteella tiedettiin mm. että naisten kakkonen oli miesten ykkönen ja että välillä on monta rastia yhteistä jne.
Ohessa on naisten analyysin seassa analalysoitu yhteisesti naisten välit 3-9 ja miesten 11-17, koska ovat lähes samoja.
K-1: lähtöpaikalta matkalla K:lle oli aikaa miettiä valintaa yllättävään aloitukseen eli edessä oli heti ensimmäinen väli oli reitinvalintatehtävä ilman että kilpailijalla oli mitään ennakkokuvaa kartasta ja maastosta. Täysin vastoin hyviä tapoja. Ehdottomasti kannatti aloittaa varmasti eli polkujen kautta rastin lähelle ja sieltä ylös rastille. Rastihan oli selkeä mäen päältä lähtevän notkon yläosassa. Välin nopeimpia Kikka ja Anniina, jotka käyttivät oikealta menneen polun hyväkseen. Norjalaiset puskivat suorempaa häviten sinivalkoisille selvästi.
2-3: pidempi väli, jossa oli kuitenkin vain valinta kahden perusratkaisun väliltä: rastille tulo nousevaa suonotkoa hyödyntäöen tai kierto reilummin oikealta polkuja käyttäen. Suonotko oli varvikkoinen, mutta vieressä männikköä runsaine mustikkavarpuineen. Rastin luona hyvä näkyväisyyys, mutta koska varvikkoista kaikkialla, ei varvikkoinen suo erottunut kovinkaan selkeänä. Näytti siltä, että naisten kannatti valita polkureitti a) kovaa alle b) selkeää. Kikka oikealta nopeimpia, mutta Hanne Staff myös soiden avulla lähes samoihin. Soiden kautta oli toleranssi huomattavasti suurempi, oikealta polkuja pitkin juosseilla pienet aikaerot. Vertaa esim. Paronen ja Staff.
naisilla 3-8 ja miehillä 11-16:Supersporttia varten rakennettu pätkä ja koska sitä firmaa ei ollut enää, niin pari kameraa 4 (12):n jälkeisellä aukolla oli kisan TV (paikallinen kuvausryhmä ja Suomen TV1). Lisäksi 8 (16):lla oli kuvaaja. Miehethän tulivat jonkin verran myöhemmin näille väleille eli heille oli jo uraa enemmän valmiina etenkin 3-4 (11-12) ja 6-8 (14-16).
Oli aika yllättävää, että näinkin pitkä pätkä juoksenneltiin mukamas TV:tä varten. Nelosella oli myös lehdistö, jossa allekirjoittanutkin seurasi naisten kärjen menoa. Suomalaisittain erityisesti Kikan meno oli positiivistä. Kikka oli todella keskittynyt asiaansa, sillä kisan jälkeen kun kysytttiin kuinka suhtautui kuvaajiin ko. rastilla, niin Kikalle piti kertoa, missä oli mukamas ollut kuvaajia. Reetta-Marilla oli meno jo vaikeaa tässä vaiheessa. Ei ollut juokseminen helpon näköistä.
8 (16)-rasti on vaativan näköinen, mutta alue oli avointa kalliota. Kärjen osalta kukaan naisista ei tullut yläkautta kuten moni mies varmisti eli ensin rinnettä jyrkänteille, notkon yli ja nenän yli rastille. Muutama kärkipään nainen hukkasi tällä rastilla ylimääräisen puoli minuuttisen.
Tilanne oli suomalaisittain naisten osalta kutkuttava: Kirsi johti, Anniina kolmantena ja Johanna viidentenä.
8-9 naisilla ja 16-17 miehillä: Kisan mielenkiintoisin väli ja voisi sanoa suomalaisittain kohtalokas, sillä Anniina säilytti sijansa, mutta Kirsi tippui viidenneksi ja Johanna kymmenenneksi. Miesten osalta väli samalla tavalla merkittävä. Ratamestarilta onnistunut valinta kilometrin jolkuttelun jälkeen. Pitää muistaa vielä sekin, että lähtevällä rastilla oli TV-kuvausryhmä, jonka takia monella oli kiire rastilta pois. Kuitenkin kyseessä oli tyypillinen tapaus siitä, että rastilta kannatti lähteä vasta kun oli suunnitelma olemassa.
Vaihtoehdot (järkevät ja ei järkevät): 1. Jos valitsee yläkautta reitin, niin sielläkin kaksi vaihtoehtoa rastille eli suon ja aukon kautta tai ennen suota suoraan hyödyntäen eläinpolkuja, joita meni rastille päin parikin kappaletta. 2. Heti ylös mäelle ja suon lähelle, josta loppu edellä kuvatulla tavalla. Ylösnousu oli erittäin varvikkoinen. 3. Rinnettä pitkin seuraavan jyrkännepenkan kohdalta tielle ja sieltä eteenpäin. Johanna teki tämän valinnan, mutta oli vaikeuksia löytää jyrkässä kalliorinteessä alaspääsyä. Tekninen avustajani kävi seuraavana päivänä tarkastamassa tämän paikan ja kyllä se oli kartoittajan kuvaaman mukainen, mutta jyrkkää se oli. 4. Heti alas tutulle tielle (karsinnan lähtö oli tältä tieltä). 5. Linkkimaston mäen vasemmalta puolelta rinnettä pitkin jyrkännepenkan reunalle ja sieltä rastille (Sandstad ja Ropek eli nopein vaihtoehto ja helpohko). 6. Viivaa pitkin alas-ylös (Karppinen). 7. Linkkimastolle ja sieltä rastille. Eli variaatioita oli useita välin alulle ja sitten lopulle. Välin pohjat sekä miehissä, että naisissa vaihtoehdolla 4+5, mikä ei ottanut yksinkertaisuudessaan monenkaan silmiin.
Suomalaisittain väli meni seuraavasti: Kirsi toteutti 4+1 -2.17, Anniina 4+5 -0.51 nousten kenties turhan ylös linkkimastolle, Timo 6 -0.34, mutta oliko fyysisesti jatkon kannalta liian raju valinta, Janne 4+7 -1.07, Mikael 2+7 -0.57.
9-10: Rinneväli, jossa alku varvikkoista männikköä suolle, loppu kuusikkoa ja tammea. Rasti selkeä mäen takana laskevalla nenällä notko. Suomalaiset jättivät käyttämättä yläpuolella olevat suot ja sen edun, että rasti oli laskevalla harjanteella. Kirsi meni suoraan rinteessä. Sinänsä näkyväisyys hyvä, mutta ... Päivän parhaat menivät varmempaa yläreittiä, jossa kylläkin Anniina teki virheen, laskeutuen jostakin syystä nenän itäpuolelle vaikka rasti onkin länsireunalla. Olisiko miesten rasti imenyt puoleensa ?
10-11:Outo siirtymäväli, kaikki kiersivät mäen. Ainoa knoppi oli, että piti mennä heti viereiseen notkoon ja siellä alas, oli huomattavasti helpompaa kuin jyrkässä rinteessä.
12-13:Viimeinen reitinvalinta, suoraan vai vasemmalta vai koko mäki oikealta lammen kautta kiertäen ja vieläpä takakautta rastille. Tällä välillä oli KattaPori aivan ylivoimainen, jäi arvoitukseksi, mistä meni. Jos menoa riitti, niin suoraan oli mäen yli ihan hyvä mennä, mutta polut hyödyntäen, ei kuten Sandstad. Tekninen avustaja Rane kehui suoraa reittiä. Nousu oli hienoa kuusikkoa ja laskeva rinne tammea. Kirsi pyrki hieman kiertämään vasemmalta korkeinta huippua. Jos kiersi lammen, niin kannatti kiertää takakautta rastille.
3-4:Pienen siirtymävälin jälkeen taas pitkäväli. Tässä kisassa kyllä rangaistiin niitä, joilla homma ei lähtenyt heti kulkemaan. Kaksi perusvaihtoehtoa, lammenranta polut hyödyntäen tai oikealta suot hyödyntäen. Oli aika yllättävää, että Petteri kiersi oikealta noinkin kovaa, kun vertaa vaikka Jöggen aikaan.
5-6:Taas kaksi valintaa:alas pellolle tai suonotkoja pitkin. Kuten ajat kertovat, oli pelto reilusti nopeampi. Timo ja Petteri menivät yläkautta häviten reilusti. Jannella hyvä ajatus, mutta turhaan välillä polun risteyksen kautta kiertäen.
7-8: Kilpailun pisinväli, jossa toteutui norjalaisten ja suomalaisten tyyli ero, suomalaiset vasemman kautta enemmän tai vähemmän uriin tukeutuen ja norjalaiset oikealta pitkittäisiä soita pitkin. Turpaan tuli, että kolina kävi. Norskit olivat yli minuutin nopeampia. Miksiköhän suomalaiset eivät todellakaan hyödynnä Norjassa norjalaisten peruselementtiä: pitkittäisiä soita. Ei niillä tarvitse juosta, mutta suunnistaminen suo hyödyntäen on helppoa ja joutuisaa. Timon ja Miikan polkkureitti meni liikaa vasemmalla ja Janne taas joutui liikaa juoksemaan ässää kierellessään lampia ja mäkiä alkumatkasta. Tämän tyyppiset välit tuntuvat olevan vielä hakusessaan. Vai eikö potku vielä riitä polkemaan turpeessa näin paljoa ?
8-9:Kohtalon väli Jöggelle vai oliko, sillä pummattuaan Petteri sai kiinni. Outoa pummaaminen tuossa kohdin, sillä kohtuullisen avointa ja takana oleva mäki näkyi hyvin. Kartalla oli kerätty juuri tuossa kohden kaikki ripellykset. Timo valitsi ei timomaisen valinnan mennen alas suolle ja sitten jyrkästi ylös. Jos on ylös mentävä, niin taas se totuus, mene sieltä heti mistä vain pääset mahdollisimman loivasti ylös.
10-11: Hienoa suota, mänty/tammi rinteessä suolle.
TV-osa, 11-16:Katso kuvaus naisten edellä osassa.
16-17: ratkaisuvälejä, katso kuvaus naisten edellä osassa.
17-18: yläkautta suot hyödyntäen nopeinta. Kumara oli nopein leikaten suon jälkeen kohti Petteri-Jögge junaa. Rasti on kallioisen nenän etureunassa.
19-20:Viimeinen reitinvalinta, jossa varmasti joutui jo moni huomioimaan sen hetkisen olotilan. Vaihtoehtoja: vasemmalta lampi vasemmalta kiertäen, suoraan mäen yli, oikealta tietä pitkin oikaisten kärrypolkuja pitkin tai tietä pitkin koko mäki kiertäen ja takakautta rastille. Tällä välillä Timo meni suoraan ja sippasi nousuun, loppu oli Timolle taistelua. Miika valitsi hyvän valinnan eli lampi kiertäen, jolloin rastille helppo mennä, mutta väsyneenä teki matkalla suunnitelman muutoksen ja pummasi puolisen minuuttia vielä rastiympyrässä. Jannella periaatteessa sama valinta kuin Petterillä, mutta meno alkoi painaa. Sörenin ja Björlon juna kiersi liikaa tietä pitkin. Edelleen sitä mieltä, että lampi vasemmalta kiertäen olisi ollut nopeinta, olisi ollut sekä fyysisesti että suunnistuksellisesti selkeää.
Tulosluettelosta on nähtävissä, että junnut ei normaalimatkalla kiusaa, vaan tämä vaatii pitkän harjoitus- ja kokemustaustan, jotta raaka meneminen 1.30 onnistuu ja jaksaa. Edgar Voveris kannattaa muuten laittaa mieleen, vauhti ei vielä pitkillä väleillä riittänyt, mutta lyhyet välit, pikamatka ja viesti loistavasta. Pitkien välien aikasummat:Thoresen 70.28, Björlo 71.11, Prokes 72.52 (sama juna kuin Björlo), Mårtensson 73.06, Jörgensen 73.49, Ropek 74.07, Ivarsson 74.12, Janne 74.34, Timo 74.42, Sören 74.57, Miika 74.58, Voveris 76.07
Eli Björlo ja Prokes hukkasivat eniten lyhyillä väleillä aikaa. Kun Ropek vielä treenaa ns. taitosuunnistusta, niin ... sillä Ropek juoksi käytännössä yksin.
Kokonaistulos normaalikisassa erinomainen, mitali jäi puuttumaan.
Miesten kokonaistulos näissä MM:ssä oli huikea, heikoin suoritus tuloksellisesti oli Sörenin 11. sija. Eli taito ja fysiikka on oltava rautaiset.
Zeik Puttonen, alias Jarmo ei päässyt tällä kertaa starttaamaan, mutta hän otti tärkeän roolin koko joukkueen kannalta, oli todellinen "pukuhuone"-pelaaja. Kun ilmeet kiristyivät, astui Zeik areenalle. Jokainen joukkue tarvitsee yhden Jaken, sen on historia osoittanut.
Pitkien välien suorittamiseen on saatava rutiinia lisää, jos ja kun normaalimatkan luonne säilyy tälläisenä tulevissakin arvokisoissa. Kotoisiin isoihin on saatava lisää monimuotoisia tehtäviä.