Essulaiset järjestivät kisat rutiinilla, niinkuin kokeneet järjestäneet yleensä tekevät. Silloin toiminta on mukana olevan mielestä "huomaamatonta". Ja se on hyvä se. Positiivistä oli Illun skeptisestä suhtautumisesta huolimatta saadut väliaika-analyysit kaiken kaikkiaan kunhan niiden hyväksikäyttöön liittää oheisen analyysin ja reittipiirustukset, niin eiköhän siitä jokainen joka jotain haluaa irti saada, saakin itsensä edelleen kehittämiseksi ja näkemyksiensä laaja-alaistamiseksi. Olettaisin, että Illu sai tehdä Juhan avustuksella pitkiä päiviä talkootunteja, että ko. palvelu onnistui. Se menikö jutut läpi tekijän mielestä rimaa hipoen onkin jo oma juttunsa. Kisat olivat hyvät, karsinnan maastoista vähän nuristiin, mutta täytyy muistaa, että essulaiset joutuivat/saivat järjestettäväkseen karsinnan kisojen myöntämisen jälkeen. Jos karsintaa vertaa vaikka joihinkin tämän vuoden testikisoihin, niin maasto ja radathan olivat suorastaan erinomaiset. Varmasti syntyi ylimääräistä työtä ja järjestelyjä, mutta toivottavasti lisääntynyt osanottajajoukko korvasi sen kohtuullisesti.
Se, miten jatkossa asia suoritetaan, on talven juttuja, mutta jos sinulla on ajatuksia SM:ien edelleen kehittämiseksi, niin pane ajatuksesi paperille ja liittoon vaikka Ramille. Esim. B-finaali, mikä kestoltaan ? Ehkä 30 min. tuntuu kilpailijoista hieman rahastukselta. Toteutustapa tuntui onnistuneelta vai ?. Eiköhän pikamatkalla ole myös lyhyt kestoinen B-finaali eli siksi varmaankin joku 45-1.15 B-finaali olisi ainakin kilpailijoiden mielestä asiallinen ?
Suunnistava reportteri kävi jo lauantaina tutustamassa osaan miesten ja naisten radasta. Oli nautinto suunnistaa syksyisillä kallioilla. Hieman säälitti ettei nuorimmaiset eikä B-finaali päässeet tuolle parhaalle alueelle. Taas kerran oli suunnitelmat hyvät, mutta totuus tuli eteen lupia kysellessä. Tulisiko SM:ssä siirtyä Jukolan kaltaiseen menettelyyn, että luvat tulisi olla kysyttynä ainakin kilpailukeskukselle ja keskeisiltä maan omistajilta jo anomus vaiheessa.
Yleisvaikutelma Miettisen Juhan suunnittelemasta miesten radasta oli, että 10 km täysimainoista rytmitettyä suunnistusta, jonka jälkeen loppu lähinnä tahtoa testaava osuus osan rasteista ollessa peitteisissä taimikoissa vaatien tarkkuutta ja etenkin asennetta. Alkuperäiset suunnitelmat olivat erilaiset, koska kilpailukeskuksen piti olla lähempänä tuota parempaa maastoa. Naisilla jako oli vieläkin selvempi, sillä alku osoittautui monelle todella kivikkoiseksi vaikka olikin kalliota. Pitkät välit olivat hieman turhan selkeitä eli pääasiassa erilaisia pitkittäisiä muotoja runsaasti apuna. Aika monella oli yleiskommenttina miesten radasta, että hienoa oli, mutta aika helppoa, etenkin pitkät välit. Naisilla oli kommenttina, että alku kauheaa, ei tullut kunnolla edes hiki, no osa sentään osasi ja piti alussakin ihan kiitettävää vauhtia.
Suot olivat aika kuivia, pienimpiä oli välillä vaikea todeta soiksi, niin kuivaa oli. Ainoastaan keskellä ollut iso avosuo oli keskeltä vielä aika märkä.
K-1, Juha tarjoaa omien sanojensa mukaan shokkihoitoa, todellinen totutteluväli hienoilla kallioilla. Lähdössä hereillä olleet havaitsevat, että rastihan on lähes mäen korkeimmalla kohdalla eli mäen päälle. Sinne pääsi helposti hieman vasemmalta kaartaen isompien soiden kautta, jos suoraan meno epäilytti. Mäen päällä valitaan oikean puoleinen harjanne, suo jää viereen, kallio poikittain, takana alkaa nousta taempi mäki, siinä etureunassa se notko odotti löytäjäänsä. Jos tässä vaiheessa ei saanut hommaa sujumaan, niin jatkokaan ei välttämättä luvannut hyvää. Jo ensimmäisellä välillä testattiin, osaako yleistää ja yksinkertaistaa vai mieluummin haluaa nauttia kartan koukeroista (ja maaston). Aikaa menee jälkimmäisellä tekniikalla liian kauan. Regnly-järjestelmän merkittävä etu on se, että se kertoo lahjomattomasti kuinka kello toimii eli kisoissa ei voi eikä saa nauttia osaamisesta nyhräten vaan ronskisti selkeiden ja varmojen kohteiden kautta eteenpäin tuottaa useimmiten ihan hyvän tuloksen (vrt. Holappa, Doku,...). Mikael ”Miika” Boström juoksi pohjat suoraan selkeiden kallioiden kautta. Moni otti turhan vaikeasti alakautta mm. Tolonen, Arrakoski, Kotiharju, Kempas, Papinsaari, Jouni Kahelin. Näistä Tolonen ja Arrakoski tekikin ”nopeimman” virheen eli meni pitkäksi, mutta tiesi heti miten. Kahelinin veljeksille Juhan tarjoama alku oli myrkkyä, oliko yritystä hieman liikaa. Jouni ”Jones” kartoitti kaikki huiput keksimättä heti mikä on mikäkin. Jari tutki takarinnettä vaikka eihän rasti tainnut olla siellä. Komeimmat kurvit teki Kotiharju.
1-2, Rasti laskevassa rinteessä kallioharjanteen takana. Maasto muuttuu heti ykkösen jälkeen taimikkoiseksi, joten näkyvyys heikkenee ja etenemisvauhti tippuu. Onneksi kokemuksen omaavat oivaltavat, että ylätasot ovat varmaan kalliota, jossa taimet eivät kasva, joten siellä pääsee juoksemaan vauhdikkaastii nähden riittävän kauas eteensä. Hieman oikealta kaartaen kalliot ovat tosi hienoja ja kun vielä oikealle jäävä puskanotko on niin selvä, niin vauhtia voi pitää rastille saakka. Poikittaiset kalliot näkyy kaukaa, niiden yli, ja jyrkänne, notko ja sen takana oleva nenä näkyvät selvästi. Jarmo ”Jake” Puttonen toteutti toimittajan ihannereitin. Miika juoksee taas pohjat. Kenneth ”Kenkku” Cederbergin kanssa Miika menee taimikkoista rinnettä pitkin sujuvasti, kun kohde on tiedossa. Moni muu häviää rinnekulkemisellaan n. 30 s parhaille, kun ei uskalla edetä taimikossa. Tällä välillä olisi kaivannut ko. kallioiden päälle keltaista, koska siellä eivät edes taimet kasvaneet heinästä puhumattakaan. Kahelin Jari jatkaa hyvää starttia, vasemmalta ohi rinteeseen. Kotiharju ei toivu ykkösen seikkailusta vaan aivan paniikinomainen pummi naisten KOLMOSELLE ja sieltä oman kolmosen kautta kakkoselle. Ei ihme, että 2-3 välillä Kotiharju tekee pohjat. Doku menee rauhallisen varmasti välin ylätasoja pitkin. 2-3, Lyhyt väli taimikossa. Rastilta lähtiessä todetaan, että rasti on rinteessä nenän jatkeella. Katse vasta rinteeseen, nenä näkyy eli eikun menoksi. Nenältä jatketaan, huippu jää oikealle, nenä ja sen alla oleva jyrkänne näkyvätkin. Taisi osua yksi askel turpeeseen, muuten oli rapsakkaa kalliota. Ainostaan Keke Parkkinen ja Revon Ville keksii tehdä jotkin persoonallista, mutta reittipiirustuksia ei ole käytettävissä. 3-4, shokkihoito päättyi hetkeksi, pitkäväli, mutta väli on kovin selkeä, sillä pienien kallioiden jälkeen on isot suot. Aika ronskisti kohti soita. Rasti näyttäisi olevan taimikkoisen suon takana, joten oikealta suon reunaa seuraten ja sieltä kallioita pitkin rastille. Turha ottaa riskiä ja lähteä surffailemaan epämääräisten taimikoiden läpi. Toinen vaihtoehto oli ottaa vasemmalta kalliomäkien kautta laskeutuen sieltä neniä ja kallioita pitkin, mutta kiertänee liikaa ja työtä paljon enemmän, mikä kuluttaa henkistä kapasiteettiä. Lopussa taimikon läpi oikaisseet tekivät runsaasti virheitä (Pitkänen, Doku, Kahelinx2, Tala, Vehmas, Lakanen, Papinsaari,...). Tällä välillä alkoi näkyä, että kenellä tossu liikkuu ja kenellä meno on tahmeata. 4-5, pitkä päätyyn ja perään. Maasto on niin hyväkulkuista, ettei vasemmalle polkureitille kannata lähteä. Rastikin on isojen kallioiden välisessä solassa oleva kumpare. Nopein valinta suon reunoja pitkin rastimäkeen saakka. Taitavat suunnistajat osasivat tulla kallioidenkin yli kohtuullisen rivakasti (Miika, Jake, Kenkku), mutta moni jäi lähes minuutin, jos urheili välin liian vaikeasti.5-6, alas suon yli, mäen jatkeen takana kivi.
6-7, mennäkö ylätasolla vasemmalta kalliota pitkin vai alhaalta polkua kiertäen. Ylhäällä pääsee kallioita pitkin rastille helposti, kun kumpare on vieläpä suon päässä eli täysillä rastille saakka. Polun kautta joutuu menemään peitteisen suon yli eli rastinotto ei ole nopein mahdollinen. Välin nopein Kenkku vasemmalta, mutta Doku polkujen kautta melkein samaan. Keskeltä menneet hävisivät vähän.
7-8, Suoraan soihin tukeutuen. Tien jälkeen näkyy vasemmalla harvassa männikössä kallionenät, joiden takana suo, joka vie rastille asti, kunhan pysyy rinteen ja kalliokumpareiden välissä. Nenä tulee eteen poikittain, mutta rastia ei näy, vaikka nenä edessä poikittain ”mitä ihmettä, missä mukamas olen ???”. Jostakin syystä se oli piilotettu nenän taakse, miksiköhän ? Se on ihmeellistä miten ratamestarit kuvittelevat, että avoimella alueella lippu näkyy edelliselle rastille. Nytkin varmasti kilpailija näkee nenän ja viereisen kallion aikaisemmin kuin rastilipun nenän päässä. Kyllä rastin tulee näkyä silloin kun kilpailija on löytänyt sen maastokohdan, jossa rastin on ilmoitettu olevan, eikä enää tarvitse alkaa etsiä lippuja. Eli lipun tulee näkyä kun suunnistaja on ratkaissut tehtävän. Nytkin lippu löytyy vasta menemällä tarkalleen nenän päähän todeten, että tuossahan se on takana piilossa. Ei oikein tahdota päästä eroon siitä kolosuunnistus perinteestä. Ei ole kunnolla mielletty suunnistusradan olemusta ja tehtävää.
8-9, lyhyt väli siistissä männikössä. Ylös huipun vierestä , tasanne ja takana tulisi näkyä penkan reunalla vastaan tuleva nenä, jonka etupuolella suo. Siellähän se näkyy eli siirtyminen nenälle, jonka takana rinteessä nenällä kumpare. Tälläkin lyhyellä välillä Sören suorastaan loikkaa, mutta sillä saa eroa vain 8 s seuraaviin. Kenkulla pieniä ongelmia rastinotossa, mutta vauhtia muita enemmän kokoajan, onkohan vauhtia ja kiirettä liikaa rastinotossa ?
9-10, jonkun mielestä tasaista syheröä. Juuri näillä väleillä erottuu kilpasuunnistajat naatiskelijoista. Koska tavaraa ja vieläpä samanoloista on paljon, kannattaa etsiä poikkeavia ja varmoja kohteita, joiden kautta voi vauhtia ylläpitää turvallisesti. Rastihan on helppo, koska on korkeimman kohdan takana. Itse olisin vienyt välin päätepisteen jonnekin etelä-lounas rinteeseen. Vaihtoehtona on mennä kohtuullisen suoraan mäkeä kohti hyödyntäen matkalla olevat isohkot suot. Toinen vaihtoehto on lähteä heti rastilta ylös suolle ja mennä sieltä suurinta suota kohti. Sen vasemmalla puolella on niin siistin näköinen kukkula, että eiköhän tuonne osaa ja voi varmistaa etenemisen. Sieltä pääsee suon reunassa matalaa kalliota pitkin ja mäen huippu näkyykin, huippu vasemmalta kiertäen, sillä takarinne merkitty kokonaan jyrkäänteeksi, turha kokeilla kepillä jäätä, onko se todella alas hypättävä jyrkänne vai isompi. Mäen takana pitäisi näkyä vasten seuraavaa huippua varmaankin kalliotöyssy kalliokukkulan vasemmalla puolen. Mäelle päästyä ei voi olla huomaamatta ko. töyssyä paitsi, jos katsoo liikaa vasemmalle ja luulee kiviä ko. kumpareeksi. Muutama ei osannut ko. mäen päälle. Kenkku pyörähtää pikkuisen taas rastia. Roineelle pohjat Kenkun reitillä, mutta ilman lopun kurvailuja.
10-11, loppui taas nyhrääminen, oikealta ison suon reunaa tukien joko suolla tai matalilla kallioilla, mutta loppuosalle kolme vaihtoehtoa: vasemman kautta suo kiertäen ja loppu suon yli vai suon yli tai sitten oikealta. Oikea reitti hieman arveluttaa, kun vihreätä noin paljon ,on varmaankin taimikkoa. Vasemman kautta selkeitä kallioita, suon yli kalliojyrkänteen kohdalta suoraan ylös kohti kallion huippua, sen edessä tulisi olla jyrkänne. Ainoa huono vasemmassa reitissä on, että kalliota ylös-alas aika paljon. Väli oli nopein mennä ko. suonotkoja ja suota pitkin. Eli pitkillä väleillä niin kovaa kuin pääsee ja mahdollisimman yksinkertaisesti. Nyt se tarjottiin vieläpä valmiiksi melkein viivan alla. Kenkku pyörähtää vähän rastia. Sekä vasemmalta, että oikealta kierto oli noin 1.30 hitaampi. Väleillä 3-4 ja 10-11 Salmi onnistui valitsemaan ne heikoimmat vaihtoehdot eli paljon poikittaista kalliota.
11-12, yksinkertaistettu testi eli katsotaan keillä suunnitelma on viivan suuntaan ja keillä se on laaja-alaisempi. Suoraan mentäessä on kuljettava jyrkänteiden rikkomaa penkkaa ylös ja alas, mutta oikealta pääsee tien pään kautta komeasti notkelmaa nousten, jyrkänteet turvallisesti oikealla ja vasemmalla puolella, laaja notkelma, jonka takaa työntyy vastaan kallionenä. Nenän päässä näkyy terävä kukkula selvästi, eikun vierestä kalliosärmän juureen. Pohjat juoksee toimittajan suosittelemaa reittiä pitkin Tölkkö. Doku juoksee lähes yhtä kovaa kiertäen vain mäen reunaa tasossa ympäri. Aika monella näköjään voimaa kintuissa pilvin pimein, koska menevät suunnilleen keskeltä yli. Aikaeroa valinnoilla ei merkittävästi kuitenkaan ole, mutta mikä merkitys loppumatkalle ?
12-13, eikun penkka ylös, turvallisesti oikean puoleista harjannetta, kunnes suo lähtee viemään. Suon vieressä selkeä kallio, kallion yli koska näkee paremmin, kalliolle kiivettyä näkyykin jo sola, jossa jyrkänne sijaitsee. Juuri tälläisillä väleillä etenkin 1:15000 kartalla kannattaa katsoa rauhassa väli, jotta saa siitä selvän kuvan ja sitten toteutus. Vauhdissa on aika vaikea luoda hyvää kuvaa, tulee helposti virhetulkintoja. Kenkulla alkaa rastinotto tökkiä jo enemmän, alkoiko matka painaa ? Liikaa kiirettä ?
13-14, lyhyt tempaisu rinteeseen. Sarjassa välejä, joilla voi pilata suorituksen, muttei voi voittaa mitään. Selkeä mielikuva tulevasta eli rinnettä alas suon takana olevalle harjanteelle. Rastisuo keskellä harjannetta, ei tuota voi sählätä. Osa havaitsi valitettavasti hätäisesti rastin jälkeiseltä kukkulalta enemmän kaakossa olevan nenän ja sinkosi sille. Kenkku meni rastin hieman pitkäksi (mutta nopeasti). Sören taas spurtin nopein. Toimittajan epäilyt sinkoilusta väärälle nenälle toteutti ainakin Virtanen ja Pitkänen.
14-15, suo-harjanne-kalliokukkula ja sen takana notkelmassa kalliokumpare. Onkohan se kuusikkonotko, osa notkoista on ollut kuusikkoisia, pitää hieman olla varuillaan. Onkin täysin siistiä mäntymetsää. Uusi kartta jakoon.
Tässä kohdin loppui enemmän jatkuvaa suunnistusta, keskittymistä ja rytmin muutoksia vaatinut osuus. Loppuosa radasta mittaa enemmän asennetta tehdä työtä lopuilla voimillaan luotettavan varmasti, ainakin, jos oli tähän saakka selvinnyt kunnialla radasta. Tässä vaiheessa Cederberg johti kisaa minuutilla vaikka oli jo monella rastilla pyörähdellyt, alkaako todeta itsekin sen lisäten malttia rastinottohin vai loppuuko tuuri.
15-16, menisikö oikealta vanhan sähkölinjan pohjaa rastin oikealle puolella saakka niin paljon kun koneesta lähtee vai vasemman kautta tuttuja reittejä tien päähän, josta suon reunoja pitkin rastille. Suolta noustessa viimeinen nousu varmasti pitäen huoli, että notko jää oikealle, kumpare notkon reunalla. Pohjat Holapalle suunnilleen edellä kuvatulla tavalla. Yllättävän moni laskeutui vasemmalle alas suon reunaan, oli sen verran hieno ja mukanaan vievä notko (Jari Kahelin, Harjamäki, Laine, Papinsaari,..). Kenkku toteuttaa toimittajan varoituksen kuten moni muukin. Miksei palata esim. takaisin suon reunaan, jos lähtö epäonnistui. Siinä suhteessa ratamestarilta onnistunut välin loppu. Kaikki merkit olivat olemassa, mutta isolla osalla oli loikkari päällä liian pitkään. Cederbergiltä outoa olla tiedostomatta rastinoton ongelmaa, joka oli jo vaivannut monella rastilla. Nyt loppui sitten säkä.
16-17, rantaan, polkua pitkin ja sieltä kalliota pitkin rastille vievälle harjanteelle vai oikealta polku-tie reitti, ainoastaan viimeiset metrit hieman peitteistä, muttei voi oikeastaan tehdä virhettä. Oikea reitti kiertää liikaa näissä maastoissa. Reitin piirtäneistä ainoastaan Hernelahti meni oikealta.
17-18, suoraan yli vai oikealta jyrkänteen alta notkoa pitkin ylös. Molemmat reitit ovat selkeitä, mutta koska noususumma on sama, kannattaa juosta kallioharjannetta ylös ja ylhäältä näkee jo rastia ennen olevan kukkulan. Ei ole aina takeita juostavuudesta jyrkänteiden alla, turha kokeilla nytkään. Alakautta menneet eivät hätkäytä ja osa tekee jopa sen virheen, jota epäilinkin eli juoksevat päänotkossa huomaamatta, että pitäisi mennä penkasta ylös. Kenkku menee vasemman kautta rinteitä, joka on turhaa kiertoa. Sillä säästi ehkä yhden apukäyrän eikä sitäkään, koska rinteessä kuitenkin ylös-alas liikettä. Jos rasti on käytännössä mäen päällä, niin yleensä sinne kannattaa nousta mahdollisimman aikaisin. Holappa noudattaa toimittajan olettamuksia ja juoksee välin pohjat. Suurin osa kiersi jyrkänteen alta, joista nopein (Roine) hävisi Holapalle 10 s. Toinen heikkous oli alakautta valinnassa, että jyrkkiä penkkoja parikin kappaletta, jotka aina hitaampia nousta kuin sama loivasti. Ehkä useampaa taas harhautti apukäyrät, jotka luovat petollisen mielikuvan runsaasti käytettynä. Olisiko 2.5 m:n käyräväli ollut selkeämpi ? Donner ja Puttonen juoksivat lähes samalla tavalla välit 15-18.
18-19, Vasemmalta tien kautta mäen yli vai oikealta tien kautta, sieltä pääsee tosi lähelle rastia helposti. Jos kalliokuvaus olisi, se paljastaisi rastimäen luonteen, nyt hieman arvailua, onko kalliota muualla kuin päällä. Näistä mäistä ei paikallisetkaan enää kykene sanomaan, missä kalliota ja missä ei, paitsi että rasti on kallioharjanteella. Näyttäisi, että oikealta hieman nopeampi, muttei merkittävästi.
19-20, oikealta mäki kiertäen ja nenää pitkin mäen yli rastille vai vasemmalta tien kautta nenää pitkin ylös mäelle vai suhkot suoraan. Maasto ennen rastitaimikkoa hyvää, joten kierto ei kannata. Kuviorajan reunasta taimikkoa ylöspäin. Kun katseen suuntaa mäen päälle, voi arvata, että ylhäällä hyvä näkyväisyys, koska isoa männikköä kun rinne on taimikkoa, siis mäen ylätason kautta varmistaen rastille. Katseen suuntaamisesta riittävästi eteensä oli lopuilla rastiväleillä merkittävästi apua. Roine ja Kenkku oikealta. Doku ja Jake (pohjat) suoraan. Laine ratajuoksina tien kautta, mutta poistuu tieltä ehkä liian aikaisin.
20-21, katsetta kohottamalla huomaa, että kuvioraja on vanhan metsän reuna, sinne isoja puita kohti pois heikosti juostavasta taimikosta. Sieltä pääsee helposti kalliolle. Taimikon läpi siintää rastia ennen oleva kallionenä. Jostakin syystä osa meni seuraavalle kalliolle (Roine, Kenkku, ...), vaikka jos karttaa oli vähänkin katsonut, niin olisi voinut todeta, että notko on vasten iso kalliota. Väsyneenä havannointi on rajallista, jolloin ko. virheitä syntyy.
21-22, Juha tarjoaa suunnistusta loppuun saakka. Mennäkö vasemmalla siintävän ison metsän kautta vai mäen oikeaa reunaa kallioita pitkin. Suoraan ei kannata urheilla, liian peitteistä taimikkoa. Oikean kautta pääsee hyvin kalliolta kalliolle ja viimeinen pätkä taimikon läpi suunnalla kohti viimeistä nenää. Se onkin paljasta kalliota näkyen jo taimikosta. Näyttäisi siltä, että oikealta kalliota pitkin oli nopeinta. Taimikon läpi puskiessa tappio n. 20 s.
Voi vain spekuloida mikä merkitys oli sillä, että Kahelin ja Donner juoksivat paljon yhdessä rastilta viisi alkaen. Ainakin pitemmillä väleillä sillä on merkitystä jatkuvan etenemisen ja vauhdin ylläpidon kannalta.
Ratapainatuksessa olisi ehkä kannattanut enemmän käyttää katkoja rastiympyröissä. Mustien kohteiden kohdalta oli katkottu kiitettävästi, mutta käyrämuotojen kohdalta ei, vaikka juuri ne peittyvät ratapainatuksen alle.
Loppurata lähes kuten miehillä, paitsi rastille 14 kannattaa mennä oikean kautta harjannetta pitkin mäen yli. Rastille 15 kannattaa hyödyntää oikealla puolella oleva kallio. Ei kannata yrittää enää riskeerata hyvää suoritusta menemällä suoraan taimikon läpi. Jos vertaa voittajien tulosta rastiväliaikojen summaan, on havaittavissa se, että naisissa jäätiin kauemmaksi ns. hyvästä suorituksesta. Tämä näkyy myös tulosten tasaisuudessa. Yleensä, jos tulee onnistumisia kokonais suorituksessa, ovat erot kärjessä selkeät. Sen voi todeta Anttilan lopustakin eli n. 4 minuuttia ylimääräistä. Anttila teki virheet pitkälti siitä johtuen, että saadessaan kiinni Honkalan, yritti jättää häntä, mikä on aivan hölmö asenne, koska Katja oli jo kiinni ajettu eli hävinnyt. Kun mennään arvokisoihin maailmalla, on aivan varmaa, että siellä kohtaa vertaisensa, jolloin tuollaiset tiputtamisyritykset tuhoaa vain oman suorituksen.
Kriittisistä ja toivottavasti rakentavista kommenteista huolimatta yksi vuoden parhaimpia ratoja heti mc-katsastuksen jälkeen (ja maastoja). Ratojen kestossa oltiin riittävän lähellä suosituksia, jota ei katsastuksessa todellakaan ollut, mikä oli siellä iso miinus niin ratamestarille kuin valvojalle. Jos syksy ei olisi ollut näin kuiva ja olosuhteet niin hyvät, niin sitten olisi saanut Juha ja kumppanit myös miinuksen. Eli taisi käydä vähän säkä.
Lisää SM:n taulukoita löytyy internetistä Essun sivuilta ja Severi Eerolan mainiosta väliaikapalvelimesta
Etenkin EsSun sivuilla on Sihvolan Ilkka laskenut monella mielenkiintoisella tavalla tilastoja.
Kiitokset etenkin Miettisen Juhalle, Sihvolan Ilkalle ja Severille, jotta tiedot olivat mahdollisimman nopeasti analyysiin käytettävissä. Ko. juttu on toivottavasti edes suunnilleen kokonaan reittipiirroksineen seuraavassa Suunnistajassa. Kartoille on varattu koko keskiaukeama.
Jukka Inkeri 13.9.1996