Satu Mäkitammen viiva+ajat ja kisapaikalle kuullut pikakommentit antavat ainakin ymmärtää, että toiminta oli etukäteen mietittyä. Satu taisi lähteä matkaan harvinaisen kypsällä asenteella eli tehdään tiukasti sitä mitä osataan ja katsotaan minkä tuloksen muut antavat sellaista suoritusta vastaan. Satu painotti sitä, että ennenkuin lähti rastilta, oli tarkoin miettynyt suunnitelman rastivälille. Tätä ominaisuutta olikin tässä kisassa tarkoitus testata, sillä Norjassa ko. ominaisuus tullee olemaan merkittävässä osassa pyrittäessä uutistoimistojen tuloslistoille. Haaveet MM:ssä juoksemisesta Suomi-lippu rinnassa olivat taka-alalla, koska se tulisi olemaan vasta seurausta hyvästä suorituksesta. Ainakin tällä kertaa tulos oli mainio. Eli on oltava haave, unelma, jonka takia jotakin tekee, mutta suoritushetkellä on tehtävä suoritus ja sen jälkeen voi vasta olla seurauksena haaveiden ja unelmien toteutuminen. Satulla on yksi haave varmasti toteutunut, seuraavana vuorossa nollaus, uusi tavoite ja suoritus. Tulokset luetaan sen jälkeen, toivottavasti Teksti-TV:stä tuoreeltaan.
Satu etsi selvästi reittinsä välttääkseen turhien töyssyjen (10-20 m) kiipeämistä juosten joko huippuja kiertäen tai mieluummin solissa, jos oli tarjolla. Korostuneesti näkyy väleillä K-2 ja 8-9. Satun noususumma oli n. 515 metriä, joka sekin on hurja luku.
Reeta-Mari Kolkkala sitä vastoin nousi huomattavasti useammin kukkuloiden yli. Siinä on taas se etu, että ylhäältä näkee paremmin kuin alhaalta. Miinuksena on hitaampi nouseminen ja paukkujen kuluminen, joka saattaa näkyä ratkaisevasti loppukilometreillä. Tälläisen tekniikan seurauksena on toivottavasti lisää sujuvuutta ja varmuutta.
Jos kukkuloille kiipeäminen tapahtuu pelkästään olinpaikkansa varmistamiseksi, niin silloin olisi taito- ja tekniikkapuolella jalostamisen tarvetta.
5-6 välillä Reetta oli ainoa kärkipäästä, joka kiipesi mäkien yli. Erokin tuli pääasiassa pienestä sivuun ajosta ennen rastia. Mutta kuluttavaa oli varmasti kun vertaa vaikka Sadun tai Kikan valintaan. Pari kertaa Reetta jostakin syystä ei noudattanut linjaansa vai painoiko jo nousut sen verran, että piti alkaa kierrellä. 11-12 välin kierto viittaa vähän siihen eli nousun siirtämistä myöhemmäksi, sillä ylöshän oli mentävä joka tapauksessa.
Noususumma Reetalla huikeat n. 615 metriä eli 100 metriä Satua enemmän. Ehkä tuokin jo selittää osaltaan syntynyttä eroa Satuun+pari virhettä (8-9 ja 11-13). Pääasiassa nousuero tuli noiden pienten kukkuloiden ylityksistä/ylittämättömyydestä eli kerralla vain 5-10 m enemmän. Ainoastaan 5-6 välillä ero oli Satuun huomattava eli 35 m.
Kirsi Tiiran tyyli pitkälti kuten Sadullakin.
k-1:Selkeä perusväli, joko kallion päällä tai korkein kiertäen, kierto oli samanarvoinen molemmin puolin, enemmän tyylikysymys, kumpi puoli sujuu paremmin. Osa kiersi liikaa vasemmalta. Muutama ei ollut havainnut, että ensimmäiseltä mäeltä toiselle mäelle menee kannas eli ei pitäisi olla vaikeuksia. Seurauksena oli tippuminen suonotkoon, jossa oli ojakin. Rasti oli todella selkeä suo kahden mäen pään välisessä avoimessa solassa.
Kaiken kaikkiaan suurin osa rasteista oli erittäin selkeitä, tehtävät olivat enemmän rastiväleillä, koska sitä se tulee olemaan ennusmerkkien perusteella myös MM:ssä.
Mattsson oivalsi sentään ojanpään, Honkala taisi käydä ylikierroksilla, kun juoksi ojanvartta tietämättä missä menee. Ainoa ojanotko koko mäellä. Kyllä tälläisistä merkeistä pitäisi vauhdin pysähtyä ja selvittää olinpaikka. Osa kokeili vasemmalta taimikossa, tappiota 1-2 min.
1-2:Tehtävänä oli luovia korkeita kukkuloita välttäen. Rastikumpare männikössä, näkyi jo edelliseltä harjanteelta, jos viitsi katsoa. Johanna näki alemman kumpareen ja meni melkein sinne saakka. Reeta jäi 40 s kiipeiltyään turhan monen kukkulan yli ja laskeutui vielä nenälle, joka näyttää ylhäältä hyvin samanoloiselta kuin rasti kumparekin. Liisalle välin pohjat. Liisalta ei saatu jostakin syystä reittiä.
2-3:Selkeä laskeutuminen alas joelle, joka oli jo ko. kohdasta aivan kuiva. Ylös kiipeäminen hakien omalle tyylille sopivaa kohtaa nousuun. Siitä erikoinen rinne, että rinteessä erillisiä töyssyjä. Täytyi siis väistellä niitä. Loppurinteeseen kannatti hakea vasemmalta loivemmin nouseva notkelma, huippu kiertäen. Yläosa mäestä hienoa männikköä, alarinne "vain" männikköä. Rastinotko ja takana oleva nenä erottuivat jo varhain eli rasti sinänsä helppo. Nousuajoissa näkyy selvästi se, että osa hieman passasi kiivetessä, olihan matka vasta alullaan. Reeta nousi nopeimmin.
Osalta jäi havaitsematta mennessään leveimmän suon yli rinteessä ajautuen liikaa vasemmalla. Mäen päällä olisi pitänyt havaita vasemmalla oleva valtava seinä sekä rastin suhde mäen huippuun. Yksinkertaisia asioita. Usein jo pelkkä korkeimman kohdan suhde rastiin, havainnointi kartalla ja sitten myös maastossa estää pahojen pummien syntyä.
3-4:Nautiskelua kalliolla, kuusikkonotkon yli seuraavalle kukkulalle. Rastille pääsi varmasti pitämällä kiinni vaikka vasemmasta harjanteesta. Osa varmisteli suon kauttakin, mutta siitä tuli turhaa mutkaa näin selvässä maastossa.
Varmistusta voi tehdä kahdella tavalla, joko silmin tai kantapään kautta. Yleensä niskan kääntö ja silmin havainnointi on fyysisesti helpompaa ja useimmiten nopeampaa. Eli ajatus ja jalat voivat mennä eri paikassa. Vähän sama kuin tiellä ajaessa, että keskiviivaahan sitä monesti seurataan, mutta ei sitä tarvitse renkaiden alle laittaa, ei se mihinkään karkaa.
4-5:Niin norjalainen tehtävä kuin olla voi. Oli monella vaikea kääntää monot 180 astetta ja lähteä takaisin yläkautta. On niin kiire rastilta pois. Takaisin ylös ja oikealta "kolot" hyödyntäen nopeinta. Vasemmalta kiertäen miinusta n. 60 s. Oikealta oli helppo katsoa rastinotto ennenkuin laskeutui viimeisen jyrkänteen. Katse vastamäkeen, havainto, alas, ylös kohden jo katsottua kohdetta kohti. Rasti oli kesämökin kokoinen kivi. Mattssonilla täydellinen pimennys.
5-6:Suoraan kannasta pitkin, mutta lammen rantaa, vasemmalta tietä pitkin kiertäen vai kohtuulisen hyväkulkuisen mäen yli vai kokonaan oikealta lampi kiertäen ja tietä pitkin rastin kohdalle saakka. Rastin alueella harvaa mäntytaimikkoa (1-3 m:stä). Rastihan on selkeässä solassa, joka alkaa jo edellisestä suonotkosta eli sen kanssa ei pitäisi olla ongelmia.
Osa valitteli, ettei ollut oikein reitinvalintaa matkan aikana. Naisten radalla ei ollut niin selkeitä pitkiä välejä kuin miehillä, mutta kuten rastiajat osoittaa, niin vaihtoehtoja oli kohtuullisesti ja aikaerotkin merkittäviä. Aikaeroja lisäsi turha mäkien kiipeäminen tai samassa rinteessä ylös-alas juoksentelu. Osa hävisi vain väärällä valinnalla jopa pari miinuuttia ja osa ei oikein osannut edetä sujuvasti eli toteuttaa omaa valintaansa. Osa taisi vaihtaa suunnitelmaa matkan aikana heikoin seurauksin (niinkuin yleensä). Selkeästi turvallisen varma ja nopea oli Sadun valitsema vasen tiereitti vaikka kiersi aika paljon. Nousua todella vähän ja sekin lähes kokonaan tiellä pitkällä matkalla. Rastikin oli helppo ko. suunnasta. Varmasti säästi paukkuja loppumatkalle. Lammen kierron oikealta valitsi vain Haapasalo, mutta epäonnistui pahasti rastinotossa lähdettyään tieltä kenties liian aikaisin.
Sari Salolla oli matkalla muuten vaikeuksia, mutta tämän välin suoritti hienosti: suoraan mäen päälystöjä lammelle, lammen vasenta rantaa, suota pitkin pidemmälle kuin kukaan muu ja suolta kallioharjannetta ylös rastille. Sarin reitti merkitty karttaan violetilla yhtenäisellä viivalla. Tuolla suorituksella välin pohjat.
Välin epäonnistujia oli kärkipäässä Paronen, Asklöf ja Honkala, joista Honkalan virhe todella käsittämätön megapummi.
Rastit 6-7-8 sijaitsevat taimikkoisella alueella, näkyvyys vaihtelevaa, mutta juostavuus edelleen hyvä.
6-7:Iljettävä, mutta komea kalliomäki, joka kierrettävä, mutta vasemmalta vai oikealta ? Ei suuria eroja, jos malttoi oikealta kiertää polun kautta kuten Eikku teki. Vasemmalta kiertäneet massana paremmin, koska näki paremmin kokoajan kohteita. Mäen päällystä harvahkoa mäntytaimikkoa (2-3 m). Rastihan on taas helppo eli kahden mäen välissä olevan solan jatkeena. Reetta olisi ollut välin nopein, mutta hukkasi puolisen minuuttia huolimattomalla rastilta tielle menolla. Kirsi ja Johanna kiersi reilusti vanhaa ja heinikkoista ajouraa pitkin vasemmalta. Johanna kiersi hieman liikaa.
7-8:Lyhyt väli kalliolta kalliolle ja sieltä suolle. Petollisuus oli siinä, että piti laskeutua vinottain rinnettä, osan laskeutuessa liian jyrkästi tiheämpään taimikkoon, jossa ei sitten juuri nähnyt muualle kuin taivaalle. Eikulla jotain vaikeuksia vaikka viiva ok.
8-9:Siirtyminen seuraavan pidemmän välin alkuun. Suurin osa valitsi turvallisen selkeät suot mentäessä kohti alhaalla odottavaa poikittaista notkoa kohti. Rastimäki aika avointa männikköä. Suot olivat varvikkoisina kuitenkin hitaammin juostavia kuin kalliot. Suohon tukeutuen, mutta kallioilla juosten nopeinten Paronen (ei antanut reittipiirrosta) ja Honkala. Rastimäessä hyvä näkyväisyys. Rastinotkohan on ylhäältä laskevan harjanteen etupuolella. Reeta teki jo toisen huolimattoman rastilta lähdön ajautuen väärään mäkeen. Toivottavasti Norjassa tälläiset hätäiset lähdöt ovat menneisyyttä. Reetan tulosuunnasta todella hienoa metsää. Kikka pyörähteli rastin luona parisen minuuttia, Eikulla myös vaikeuksia rastin luona.
9-10:Reitinvalintoja useita tarjolla:jyrkänteeltä alas vasemman kautta solaan tai itään laskien harjannetta alas, sitten lämmen päästä polkua pitkin, jonka jälkeen joko kohti Vehkalampea soihin tukeutuen kiertäen kallioita tai tien pätkä hyödyntäen ja sitten kalliota pitkin. Lisäksi vaihtoehtona Salmen Jannen miesten radalla totauttama vaihtoehto, mutta kukaan naisista ei sitä kokeillut. Rasti sijaitsi kuusi-mänty sekametsässä, näkyvyys kohtuullinen.
Nopeimmat, Katja ja Johanna, menivät kallioilta hyvin alas itää kohti ja sitten Johanna tie hyödyntäen, Katja suoraan. Satu tuli jyrkänteen heikosti alas, siinä meni varmaankin turhaa aikaa. Reeta teki teiden kohdalla ehkä turhia sivuttain siirtymiä. Sivuttain siirtymisissä ei yleensä päästä lähemmäksi rastia eli ne kannattavat vain eritystapauksissa.
Aika moni meni ensin pohjoiseen ja sieltä kanjonia pitkin polulle (=poikittainen siirtymä suhteessa etenemissuuntaan). Ko. liike oli n. 30 s hitaampaa kuin mennä kallioita pitkin itä-kaakkoon, suoraan alas.
10-11:Perusväli pitkittäisessä muodossa nuorehkossa havumetsässä eli näkyvyys ei ollut mikään erikoinen. Kukaan ei varsinaisesti pummannut, mutta aikaeroja tuli. Suurin osa meni jostakin syystä riskillä rinteessä, vaikka rastihan on harjanteen päällä, kylläkin reunassa. Alakautta pöytä toi nätisti (suot, notko/nenä), mutta yläkautta mäen päällä oli rapsakkaa kalliota ja rastille tuloon maamerkkejä runsaasti.
11-12: Kohti TV-rastia ja taimikkoista mäkeä hienossa laskevassa rinteessä, kohde mäki näkyi edessä. Aika moni teki huolimattoman tulkinnan rastimäestä eli katsoivat todennäköisesti, että kaksi erillistä mäkeä vaikka oli iso mäki ja rasti oli takimmaisen huipun lähes päällä. Toisaalta väsyneenä nousua tahtoo siirtää niin myöhäiseksi kuin mahdollista. Eli solasta etummaisten huippujen välistä takimmaiselle huipulle. Kierto oikealta taimikossa näkyi loppuajassa noin minuutin lisäyksenä.
12-13: TV:stä tuttu väli. Näkyi rastilta rastille. Oksalan Pekka sai arkistoihinsa monta mielenkiintoista sekoilua, niin miehistä kuin naisista. Osa kävi ensin jälkimmäisellä rastilla, loikkasi ylös edelliselle ja taas takaisin... Tähän loppui naisten radalla kallioiset mäkimaastot ja alkoi loppurutistus kangasmaastossa.
13-14:Sillasta ylös tasanteelle kohti hienoa kuusikkoista harjanteen päätä, jonka takana notkossa rasti sijaitsee. Kikka aloitti loppurutistuksensa ollen välin kakkonen vaikka koukkasi taemman kukkulan takaa rastille.
14-15:Taimikkoinen väli kohti männikkökangasta. Yllättävän moni kiipeili aukolle ja sieltä kokoajan töitä tehden kohti rastia. Osa valitsi selkeän penkan ja suon taitteen sekä sieltä jatkuvan harjanteen, jonka jälkeen vastaan tuli jo rastille vievä nenä. Marika runnoi aukon kautta suoraan pohjat. Sadulla alkaa askel painaa, mutta ei sillä ole enää merkitystä. Kikka ohitti Reetan yhteisajassa. Reetalla taisi olla kramppeja jaloissa (toimittajan näköhavainto maalin jälkeen)
15-16:Nautittava loppu, jos kykeni vielä juoksemaan hienoa harjua pitkin. Rastia ennen oleva kalliokukkula näkyi kauas. Jostakin syystä jotkut menivät suolla, vaikka ylös oli tultava joka tapauksessa. Kyllä silloin kannattaa yleensä ottaa alleen heti hiekkakangas. Yvonne Gunell rullasi välin pohjat.
16-17:Samanlaista rutistusta kankaalla kohti viimeistä rastia. Kikka tuli väkevästi lopun. Tämän perusteella Kikalla fysiikka riittää vai jäikö matkalla käyttämättä ?
Siinä se oli. Rastivälin parhaiden aikojen summa on 1.17.39 eli Satu jäi tuosta 5.18, joka on sieltä pienimmästä päästä kautta aikojen.