Salmen Janne selvästi pyrkii hieman välttelemään turhia nousuja, jos vain vähänkin mahdollista. Janne valitsee mielellään pitkää muotoa esim. notkon pohjia varmistaakseen sujuvan etenemisen, vaikka juostavuus ei aina olisikaan parasta mahdollista. Parilla välillä 7-8 ja 18-19 tuo kierto maksoi molemmilla kerroilla n. minuutin. Ainakin tällä kertaa ko. menetelmällä riitti vauhtia kohtuullisesti loppuun saakka. Norjaan ko. menetelmä soveltunee vielä paremmin. Jannen tämän kesän ailahtelut suorituksissa veikkaisin johtuvan enemmän keskittymisestä ja valmistautumisesta, mihin syynä varmaankin on ollut osittain turvallisen opiskelijajakson loppuminen ja siirtyminen elävän elämän niin monisäikeisiin pyörteisiin.
Ensi kertaa tänä kesänä tapasin jo ennen starttia sen tutun ja rennon Jannen (tavattu aikaisemmin tänä kesänä kahdesti, otos ei ole tilastollisesti pätevä).
Peltolan Juha noudattaa varsinaissuomalaista tyyliä viimeisen päälle eli kaikki poikkeama viivasta on turhaa. Juhan valinnat ovat mikro reitinvalintoja mahdollisimman lähellä viivaa. Aina se ei ole nopeinta jylhissä maastoissa, mutta keskimäärin tulos on hyvä. Tällä kertaa ei ollut isoja "sakkoja" varattuna suoraan menijöille oikeastaan millään välillä. Juha hakeutuu selvästi aina kalliosärmille varmistaakseen kohtuullisen juostavuuden ja toisaalta säästää varmasti lihaksistoa.
Arvatkaa moniko kilpailija tuli hymyillen maastosta ? Yksi tuli eli Peltolan Juha oli sen näköinen, että hei tää on kivaa, mistä alkaa seuraava lenkki. Osa oli menettänyt kesän rusketuksen kokonaan Ruokolahden metsiin, sen verran kalpeaa porukkaa metsästä saapui.
Noususummat: Jannella 770 m, Juhalla 880 m ja Jonesilla 860 m. Jonesilla merkittävää, että nousi paljon pitkillä väleillä. Pikkukallioiden ylitykset hieman hankala arvioida, osa oli korkeita, osa matalampia. Mutta luvut ovat suuntaa antavia ja ne on isoja lukuja. MM:ssä luvattu alle 600 m nousua. Toki nousuja lukumääräisesti vähemmän, mutta kestoltaan varmankin samaa luokkaa kuin nyt oli suurimmat. Pitkillä väleillä Janne nousi huomattavasti vähemmän kuin Juha.
k-1:Selkeä perusväli, joko kallion päällä tai korkein kiertäen, kierto oli samanarvoinen molemmin puolin, enemmän tyylikysymys, kumpi puoli sujuu paremmin. Osa kiersi liikaa vasemmalta. Sörkkä nopein juosten kallioiden päällä. Osa kokeili vasemmalta taimikossa, tappiota n. 40 s. 1-2: Ennen jokea korkeimmat kohdat luovien ja sitten hienoa rinnettä ylös siistille suolle. Nousua takana minimissään jo huikeat 110 m. Eli suurin herkkyys alkaa olla jo takana. Jan Donner kipusi rajuimmin. Miehissä passattiin nousua vähemmän kuin naisissa. Kuten Janne totesi, vaarana on, että jää passausvauhti päälle.
2-3: Väli oli pitkälti pelkästään maaston takia. Äärettömän hienoa ikimännikköä alueella, jonka maanomistaja on itse rauhoittanut. Piikkari löi tulta kalliolla. Laitamäen Jari nopein naatiskellen 4.17 km-vauhdilla ko. pätkän.
3-4: Pirullinen pikkutehtävä. Helposti jatkaa kulkusuuntaan eli alakautta. Yläkautta selkeämpi ja hieman nopeampi. Alarinne kuusikkoa.
4-5: Niin norjalainen tehtävä kuin olla voi. Oli monella vaikea kääntää monot 180 astetta ja lähteä takaisin yläkautta. On niin kiire rastilta pois. Takaisin ylös ja oikealta "kolot" hyödyntäen nopeinta. Vasemmalta kiertäen miinusta n. 40 s. Osa väittää menneensä "kampajyrkänteistä" alas. Kova suoritus, sillä korkeutta lähes 10 m. Pehmeä suo oli kylläkin alla. Oikealta oli helppo katsoa rastinotto ennenkuin laskeutui viimeisen jyrkänteen. Katse vastamäkeen, havainto, alas, ylös kohden jo katsottua kohdetta kohti. Rasti oli kesämökin kokoinen kivi. Välin nopein oli Martomaa, joka on todennäköisesti kevyenä "luut ja nahka" -tyyppinä liidellyt kalliot alas. Simo on saattanut tarvita jopa painoja, että pääsee alas.
5-6: Osa valitteli, ettei ollut oikein reitinvalintaa matkan aikana. Kuten oheisen välin reittipiirrosjakauma osoittaa, niin vaihtoehtoja oli paljon ja aikaerotkin merkittäviä. Osa hävisi vain väärällä valinnalla jopa n. 2.30 ja osa ei oikein osannut edetä sujuvasti. Huolellinen suunnnitelma nopeutti varmasti toteutusta. Esimerkiksi Jan Donner kertoi olleensa rastilla ainakin 20 sekuntia, ennenkuin alkoi toteuttaa valintaansa, tuloksena 4. nopein aika. Selkeästi turvallisen varma ja nopea oli Jannen valitsema reitti vasemmalta kiertäen vaikka lopussa olikin taimikossa nousu, oli se silti niin lyhyt jakso. Ko. valinnan tehneet juoksivat kaikki minuutin sisään. Miika Hernelahti oli nopein suoraan menijöistä. Miika osasi luovia "pöytiä" pitkin kiipeilemättä turhaan penkkoja ylös-alas. Osalla meni suoraan mennessä aikaa luvattoman paljon. Tyypillinen väli kuluttaa aikaa, jos yleistämisen ja suorituksen yksinkertaismisen kyky ei ole riittävä. Rastimäki oli karua mäntytaimikkoa, jossa juostavuus hyvä, mutta näkyvyys oli aika heikko. Isoa osaa houkutteli mennä suoraan, koska 2:lle mennessä oli todennut nuo hienot ja juostavat rinteet. Yli 2 minuuttia jäivät Puttonen, Nymalm, Boström, Vehmas, Turtinen, Lakanen, ...
6-7: Taimikkossa siirtyminen. Osa sähläsi liian alas tiheämpään taimikkoon. Vinorinne on laskeuduttava aina taiten.
7-8: Taimikkoa ja lopun vihreä oli kuusikkoa. Kukaan reittinsä piirtäneistä ei toteuttanut ratamestarin ihannereittiä eli rastille yläkautta juostavia kallioita pitkin. Peltola koukkii rastiympyrässä vaikka rastilla juomaa jaossa.
8-9: Reitinvalintaa vielä enemmän kuin 5-6 välillä. Noin teknisesti ei ole "viisasta" laittaa pitkän välin alkukohtaan ylimääräistä pysähdyksen aiheuttajaa, koska silloin tulee automaattisesti pysähdys ja aikaa katsoa väliä. Sivuttain reitit poikkesivat toisistaan jopa yli kilometrin, mikä on jo aika paljon. TuS:n luottomiehet Janne ja Tommi toteuttivat ratamestareiden suunnitelmien äärivalinnat. Janne vältti ko. valinnalla nousuja huomattavasti suoraan menneisiin verrattuna. Ja muutenkin ko. reitti tarjosi helppoa etenemistä. Tommi valitsi eteläisen tiereitin, joka onkin aluksi helppoa, mutta loppu huomattavasti raskaampaa. Yllätys oli rm:lle, että se oli kuitenkin noinkin nopea. Etenkään Jannen reitti ei iske silmille eli Janne on selvästi katsonut välin kokonaan ennenkuin on tehnyt valintansa reitistä. Ko. ominaisuutta tarvitaan varmasti Norjassa.
Vasen reitti tarjosi mahdollisuuden tulla takakautta rastille. Sörkalla meni hieman pitkäksi havaiten tiellä, että ohoh, laskuvirhe pankissa, mäkien lukumäärä jo kasassa.
Aika moni meni ensin koilliseen ja sieltä kanjonia pitkin polulle. Ko. liike oli n. 30 s hitaampaa kuin mennä kallioita pitkin suoraan alas. Boström jäi pari minuuttia tälläkin pitkällä välillä. Miika valitteli, että pistos vaivasi niin alku- kuin loppumatkastakin. Väliajoista näkyy ko. piirre selvästi, sillä TV rastin jälkeen Miika oli nopeimpia jaksolla 14-21. Muita kärkipään kulkijoista tällä välillä kohtuuttomasti jääneitä olivat Mattinen, Puttonen , Donner J, ... Reka valitteli ylitankkausta ja että vasta 9:n jälkeen alkoi helpottaa. Reka oli loppupätkän nopeimpia.
9-10: Alku kuusikkoa, mäen päältä aukesi männikkö. Oivallus: 110 lasissa rastille, niin selkeä rasti. Jones pyörähtää rastia, mutta silti välin nopeimpia.
10-11: Raakaa toteutusta. Joko yläkautta huippu-notko-huippu paketin kautta tai väsyneenä mahdollisuus vasemmalta kaartaen väistää ylimmät huiput. Näkyvyys hyvä eli rinnettä pitkin oli turvallista myös tulla, näkyi hyvin huiput ja rastin yläpuolella oleva kallio-jyrkänne systeemi. Rastin kaakkoispuolella voi tarkkasilmäinen havaita ruskeita pisteitä jonossa. Ne eivät ole kumpareita. Tällä välillä
11-12: Kohti TV-rastia taimikossa. Osa kiersi huipun, osa ei, ei mutta eroa kuin se, että voi alkaa rassata hillitön kiipeily. Pikkusähläilyä kameroiden edessä. On ne ihme vekottimia. Mitkäköhän olisivat tulokset, jos kameroita vaikka joka toisella rastilla.
12-13: TV:stä tuttu väli. Näkyi rastilta rastille. Severi pamautti pohjat huilattuaan ensin kallion takana riittävästi. Vastaus edelliseen kysymykseen on siis: Severi.
13-14: Ainoa mahdollisuus huilata suunnistamisessa, jos kaipasi sitä. Tien kautta hävisi korkeintaan 30 s, jos sitäkään. Karppinen suoraan nopeiten 5.34 km-vauhdilla eli aika juostavaa suoraankin. Kartanvaihto+juomista. Tievalinta varmasti auttoi joitakin fyysisesti eli jaksoi lopun paremmin.
14-15: Valvojan pyynnöstä lisätty väli eli pitkät välit mielummin vauhdista kuin paikalta lähtien (=kartanvaihto+juoma).
15-16: Vaihtoehtona lähinnä valita lammen kierto tuttuun mäkeen. Ei juurikaan eroa. Enemmän syntyi eroa noustessa eli Jannen tavalla notkoja pitkin nousten juostavampaa ja nopeampaa sekä etenkin turha viimeinen huippu jäi väliin. Hieno mäki, hienot näköalat. Rastin vieressä kaksi tyylikästä käkkärämäntyä. Jones kurvailee ylös noustessaan vähän liikaa. Karppinen, Peltola ja Hernelahti runttaavat korkeimman yli ja tappiota tulee.
16-17: Hyvin erilainen väli. Rasti karussa taimikossa. Tämä oli harvoja rasteja, joita koukittiin. Useimmiten syynä löysä asenne tullessa. Jos oivalsi, että nenää vasten oleva notko, niin uskalsi mennä paljon reippaamin. Koukkuja ainakin Puttonen, Vehmas, Peltola, Donner J, ... Karppinen hajoitti kompassin ajautuen sen jälkeen taimikossa ihan vika suuntaan. Haikonen jatkaa tasaista menoaan ja sijoituksissa nousuaan. Sija on jo 8.
17-18: Rm:t pyrki ohjaamaan kulkusuuntaa jatkaen alas, kun nopein, juostavin ja varmin reitti kulki vasemmalta kallioita pitkin. Alakautta kärkipäässä menivät Haikonen ja Karppinen.
18-19: Ällöttävä väli taimikossa. Poikittaista pyöreätä mäen päätä useita. Ylikö vai kiertäen ? Kiertäen vihreetä. Janne valitsi alakautta, ei turhaa ylös-alas liikettä. Hernelahti oivalsi ja toteutti parhaiten yläreitin, sillä ylöshän oli noustava joka tapauksessa. Alareitti oli lähes minuutin hitaampi. Rasti hienossa mäessä ja taas juomaa (onneksi) tarjolla. Voiko juoma-asemaa enää ylemmäs viedä. Kärkipäässä Rekalla vaikeuksia eniten. Kolusi turhaan parin notkon yli, rassaa tässä vaiheessa jo kovakuntoisiakin.
19-20: Rastimäki nuorta metsää, ei mikään ihmeellinen näkyvyys. Osa meni viivan vieressä, mutta suurin osa kiersi vasemmalta juostavuutta ja varmuutta hakien, rikkonaiset kukkulat kiertäen. Suoraan menijät hävisivät n. 30 s. Nopein kiertäjä Puttonen ja lähes samaan pääsi parivaljakko Salmi-Kahelin. Karppinen tulee isoimpien jyrkänteiden kohdalta alas ja aikaa menee.
20-21: Taimikossa lyhyt väli. Yläkautta mäen yli tai rinteessä jyrkänne penkkaan tukeutuen ja siitä ylös. Penkka oli selkeä ja nopea. Heimosen hyvä suoritus sai kolauksen. 3 minuutin virhe, nousu liian ylös.
21-22: Alkoi hillitön loppukiri, jos vain jaksoi. Järvi kannatti kiertää oikealta tien kautta. Vasemmalta taimikkoa pitkin, aukon kautta juosseet hävisivät n. 30 s. Rasti oli aivan älyttömän hienolla kankaalla, kallion juuressa.
22-23: Tiukkaa rutistusta kankaalla. Reka runttasi suoraan viiva pitkin nopeiten.
Siinä se oli. Rastivälin parhaiden aikojen summa on 1.36.58 eli jäätiin 6 minuuttia siitä. Siitäkin puolet tuli tunnin juoksun jälkeen lähinnä välillä 18-19, muutenhan Janne tuli lopun todella hyvin. Varmasti Jonesin kiinni saaminen rastilla 17 auttoi lopun puristamisessa.
Positiivistä oli Haikosen tasainen suoritus, jolla sijat nousivat kokoajan. Lisäksi "junnu" Martomaa pärjäsi pitkäkestoisessa kisassa hienosti. Simollakaan ei varmasti ole vielä liikaa kokemusta tälläisistä kisoista. Positiivistä oli myös Jaken, Rekan ja Miikan nouseminen lopussa, vaikka meno oli välillä vaikeaa. Rekalla oli etenkin alkumatka todella vaikeata (fyysisesti).
