Kuopiolaiset ovat löytäneet finaaliin aivan kaupungin reunasta hienon maaston, joka mittaa hyvillä radoilla monipuolisesti suunnistajien osaamista ollen myös fyysisesti aika vaativa.

Valvojana oli hieno havaita kävelevänsä kilometrin päässä asutuksesta, kuulematta kaupungin tuottamia taustaääniä, näkemättä minkäänlaista asutuksen jälkeä ja olevansa keskellä hienoa monimuotoista rinnettä, jossa kuusissa naava roikkui pitkin oksia, puroissa kirkas vesi virtasi, paljaat kalliot loistivat ja kirkkaana järven pinta taittoi auringon säteitä ilta-auringossa. Kuopion keuhkot ovat ainakin vielä puhtaat.

Radat kulkevat lähes kokonaan isossa metsässä, metsähakkuut eivät ole olleet pääratamestari Vesa Tiihosen harmina. Joitakin harvennushakkuita on ollut viimevuosina, mutta mökkiläiset ovat raivanneet nekin hakkuujätteet parempaan käyttöön. Pari pientä taimikkoa sattuu joidenkin kilpailijoiden reiteille.

Maasto muodostuu yhdestä isosta mäkialueesta, joka monimuotoisena laskeutuu kohti 120 m alempana sijaitsevaa järven pintaa. Iso osa mäkialueista on kalliopohjaista männikköä, mutta maa-ainesta on kohtuullisen runsaasti kallion päällä. Puhtaita harmaita kallioalueita on kohtuullisen vähän, yhden mäen ollessa selkeästi muita kallioisemman.

Monet rinteet, notkot ja tasaisemmat alueet ovat pääasiassa hyväpohjaista kuusikkoa.

Maalialue on 55 m ratojen alimpien kohtien yläpuolella ja lähtö on hieman alempana kuin maali eli ylämäkeä on enemmän kuin alamäkeä. Ratojen korkein kohta on monella radalla 50-60 m maalialueen yläpuolella.

Ainoastaan maaston luoteisosa on paikoitellen kohtuullisen kivikkoista.

Kartoitustyyli on hyvin samanoloinen kuin karsinnassa. Finaalin maastosta oli teetätetty uusi pohja-aineisto, mutta valitettavasti niistä ei ollut apua käyrästön osalta niin paljoa kuin kartoittaja olisi toivonut. Vanha kartta on ollut merkittävä pohja-aineisto kartoittajalla. Kartoittaja on joutunut tekemään valtavan työn kuvatessaan monimuotoisia rinteitä. Käyrästö on ehkä hieman jämäkämpi kuin karsinnassa, mutta hyvät stereopohjat olisivat varmaankin auttaneet vielä enemmän maastotyössä. Kiinnitin valvonnassani erityistä huomiota rinteissä siihen, että kohteet ovat sijainnillisesti oikein suhteessa muihin kohteisiin ja että korkeustasot säilyvät. Tässäkin suhteessa kartta on asiallinen.

Kallioisilla alueilla, joissa on runsaasti epämääräistä rosoisuutta, ei ole kuvattu jokaista pikku risahdusta, vaan selkeästi kuvattu oleelliset muodot ja pienkohteista on kuvattu ne kohteet, jotka suunnistajakin voi havaita kilpailusuorituksen aikana. Yleisesti käyräkuvaus on hieman löysä/pehmeä etenkin peitteisimmillä alueilla johtuen pitkälti pohja-aineistosta. Rajanveto kivissä, jyrkänteissä ja pistekumpareissa on paikoitellen hankalaa etenkin kalliopohjaisissa rinteissä.

Kivissä käytetty kokoraja on n. 1 m. Kuusikoissa kivet saattavat olla kokonaan sammaleen peittämiä eli aika heikosti havaittavia. Finaalin alkumatkasta kuusikkoisella alueella kivet näyttävät usein enemmän kumpareilta kuin kiviltä, siksi runsas kasvusto kivien päällä kasvaa.

Jyrkänteillä on kuvattu selkeät kallioseinämät, ei mitään 1x1 m paljaita seinälaattoja. Toki joissakin turpeisissa rinteissä rajanveto on aina tulkintaa. Jos jyrkänteessä on väkäset, niin se on aina iso jyrkänne eli korkeutta 3 m:stä ylöspäin. Kaikki ns. palkkijyrkänteet ovat 1-2 m korkeita.

Kaikki pienemmätkin käyräkumpareet on kuvattu ehjällä käyrällä.

Koska ollaan lähellä asutusta, niin paikoitellen asutuksen läheisyys näkyy siten, että maasto on kuluneen oloinen, sisältäen mm. pikkupolkuja lähes joka notkossa. Mielestäni kartoittaja on kuvannut onnistuneesti selkeät polut ja pikkuiset kenkien jäljet on jätetty kuvaamatta. Majojen tekeleitä on korkeimmassa mäessä runsaasti ja niitä ei ole kuvattu, koska niitä rakennetaan ja puretaan uusiin paikkoihin viikottain.

Ratamestari on hyödyntänyt tehokkaasti ja monipuolisesti maaston tarjoamat mahdollisuudet mitaten suunnistajien osaamista erittäin monenlaisilla tehtävillä. H ja D21 :ssä on kartanvaihto maalialueella. Koska kilpailijat eivät saa lähtöhetkellä koko rataa, niin ratamestari on tehnyt rataprofiilin ko. radoista, mistä näkyy radan luonne fyysisesti ennen ja jälkeen kartanvaihdon. Suunnistustehtävät jatkuvat toisella lenkillä samanoloisina kuin ensimmäisellä lenkillä.

Rastikohteet on pyritty valitsemaan ja rakentamaan siten, että kun kilpailija löytää katseellaan kartan ja rastimääritelmien osoittaman kohteen, niin myös rastilippu on selvästi nähtävissä.

Kilpailuolosuhteilla on varmasti merkittävä vaikutus loppuaikaan eli jos on märkää, niin vauhti hidastuu kallioiden ja kivikkoisen pohjan alueilla merkittävästi.

Älkää edes vahingossa kulkeko tonttien läpi.

Valitettavasti tänäkään vuonna ei saada SM:ssä täydellisiä rastiväliaikoja. Tällä kertaa radat monimuotoisuudessaan olisivat antaneet mielenkiintoista valmennusaineistoa suorituksen kehittämiseksi. Toivottavasti jatkossa ei hukata tällaistä tietoaineistoa suomalaisen suunnistuksen kehittämisestä.

Parhaat palkitaan SM-mitaleilla.

ratavalvoja,

Jukka Inkeri