1. penkkiurheilijoita varten

2. TV:tä varten (onko sama kuin 1. ?)

3. rahan takia (sama kuin 2. ?)

4. huippu-urheilijoita varten (kohta 3. riippuvuus)

5. lajia harrastavien ehdoilla

6. kilpailukeskeisesti

7. harrastamiskeskeisesti

8. lajin oman idean kehittäminen eli miksi jotakin lajia jotkut harrastavat mikä on se jokin kussakin lajissa

9. perinteitä vaalien

9. haalia uusia harrastajia (melkein keinolla millä hyvänsä)

10. Olympialaisten takia

11. Olympiakomitean takia

12. Suurempia arvoja varten

13. Uusien harrastajamaiden takia (riippuvuus 10.)

14. ...

...

Maailmassa on eri lajeja valtavasti. Osa on erittäin tunnettuja ja arvostettuja maailmanlaajuisesti, osa jossakin maanosassa, osa tietyillä alueilla, osa vain kansallisesti, osa vain jossakin yhteisössä jne.

Kriketti, ei suomipoika paljon ymmärrä ... mutta rajatulla alueella paljon TV aikaa, rahnua, …

Pesäpallo, ei paljon polakit tiedä, mongolian oskarit vielä vähemmän, mutta tässä maassa maan yksi kalleimmista, osin veromarkoin, oikeuskäynneistäkin käydään tämän lajin puitteissa. Tv-ajasta puhumattakaan.

Jalkapallo, kaikki tuntee.

Jääkiekko, talviset maat (ja niistäkin vain osa).

Formulat, usalaiset ei tunne (ei ne tunne paljoa muutakaan).

Suunnistus, Skandinavia jollakin lailla, muu maailma suunnilleen kuin mitä me tiedämme jotakin esim. miekkailun ideasta kilpaurheiluna tai kilpailulajista nimeltä taido. Taido esim. on lajina suunnilleen suunnistuksen kanssa yhtä vanha laji. Ja suomalaiset kuuluvat lajin parhaimmistoon. Muistuuko mieleen esim. lajin MM-kisat 1997 Helsingissä, kun suomalaiset ottivat miehissä hopeaa ja pronssia (Hannu Tamminen ja Sami Soininen). Kisat tulivat myös TV:stä. Vrt. suunnistuksen MM-kisat Skotlannissa ja Yvette …

Eli mitä skandinaaviset suunnistajat tarkoittavat lajin tunnettavuuden lisäämisellä ? Omilla asuinalueilla ? Omassa maassa ? Euroopassa ? -> EuroSport ym.näkyvyys, Afrikassa ? Aasiassa ?, …

Mitä IOF tavoittelee ? Lisää harrastajamaita (hinnalla millä hyvänsä), miksi ? Olympialaisetko on ainoa syy ? Mitä muuta iloa on haalia mukaan arvokisoihin eksoottisia maita, jotka eivät huippu-urheilu käsitteen alle sovi lajiin vielä pitkään aikaan, todennäköisesti ei koskaan. Miten uusia maita saadaan mukaan (maiden lukumäärähän ratkaisee Olympialaisiin pääsyn), harrastajien määrällä tai tasolla ei taida ole väliä. Pidetään IOF:n kokous vaikka Baha-saarilla jossakin Myrskyisellä Valtamerellä ja samalla perustetaan lajiliitto sinnekin. Taas ollaan lähempänä tavoitetta (Olympialaisia ?) ja matkalaukussa yksi tarra lisää.

Voisiko ajattella asiaa toisella tavalla? Myöntää olympialaisten kaukaisuus (ainakin kesällä), ei hylätä unelmaa, mutta myöntää että sitä ennen lajin tulee kehittyä ja jalostua askel askeleelta niissä maissa, joissa lajilla on juuret, suuremmat harrastajamäärät, kilpailijamäärät, kulttuuria, tasoa, kysyntää, jne. Käyttää ensisijaisesti resurssit lajin kehittämiseen siellä missä sillä on luontaisesti suurin kysyntä, luontainen ympäristö saada lisää niin harrastajia kuin lajia kilpailumielessä harrastavia. Tehdä lajista haluttava ja edes tiedostettu lajin ehdoilla, kysyntä kasvaa sen jälkeen saarnaamatta. Vai onko suunnistus niitä lajeja, joissa ei ole ulkoisesti ole suurimmalle osalle muuta kiinnostavaa kuin se, että pärjääkö suomalainen vai ei.

Eiköhän esim. huippu-urheilu alueella ole tavoite kaikilla huippu-urheiluun suuntautuneilla, niin urheilijoilla kuin taustajoukoilla, saada todellisille huippu-urheilijoillemme luotua edes sellaiset puitteet ettei opintovelka, isän rahapussi ja joillakin seurakin olisi suurimmalla osalla ne suurimmat sponsorit. Tästähän on myös osittain kyse. Ennen kuin suunnistus on lajina sillä tasolla, että parhailla jäisi jotakin "eläkerahastoon", on vielä pitkä tie edessä. Tämä koskisi kuitenkin vain harvoja. Esimerkiksi mäkihyppy. Ei taida Suomenkaan joukkueesta tiliä tehdä kuin pari kaveria. Viimeiset matkassa olijat ovat aika tutulla budjetilla liikkeellä. Laji on kuitenkin ns. TV-laji ja erittäin suosittu joissakin mm. Euroopan isoissa rahamaissa. Eli ei se tule olemaan helppoa.

Kun esim. olin MM-kisoissa Norjassa 1997, niin ei voi väittää että 30 km kisapaikalta enää ihmiset edes tiesivät moisesta tapahtumasta. Skotlannissa MM-kisoissa katsomossa olleet voivat todeta, että siellä ko.lajista ei tiedetä mitään eikä se näkynytkään missään (vrt. Taido, 1997, Helsinki). Sellaisella pellon kaistaleella muutama sata ihmistä seisoskeli ja odotteli kunnes kilpailijoita tuli metsästä 200 m:n loppusuoralle harvakseltaan. Ei paljoa olisi auttanut, jos olisivat tulleet yhtä aikaa … Samaan aikaan oli jopa samassa kilpailukeskuksessa rastiviikko. Jos lajin harrastajakilpailijat eivät tule 5 h:a ennen omaa kisaa katsomaan lajin MM-kisoja, niin miten joku ulkopuolinen voisi innostua ?

Kai yksi näkyvyyden lisäämisen perusjuttuja on se, että lajin arvokisat, siis MM-kisat, näkyisivät edes TV:ssä paikallisesti ja että lajin ns. emämaat voisivat ostaa/saada edes jotakin kuvamateriaalia kisoista. Omissa muistikuvissani ei muistu mieleen kunnolla kuin Suomen ja Ruotsin järjestämät MM-kisat. Muistaakseni Nurmisen Simon pronssijuoksukin näkyi TV:stä jonkinlaisessa lähetyksenä Norjasta. Viimeksihän Norjassa oli varauduttu siihen, että TV tulee … eli radat oli tehty TV huomioiden, mutta siihen se sitten jäi. Eli aika amatöörilaji tämä on lajin emämaissakin, muissa maissa yksi eksoottinen laji, josta vain jotkut jotakin ovat joskus kuulleet, mutta niistäkin suurin osa ilman minkäänlaista ajatusta esim. siitä mitä ominaisuuksia vaaditaan ollakseen vaikka maailman paras tässä kilpailulajissa.

Eli edistääkö lajimme kehittymistä, näkyvyyttä, arvostusta, huippu-urheilijoiden olosuhteita jne. että esim. MC juostaan pääasiassa maissa jossakin huitsin nevadassa, jonne ei edes 20 maailman parasta voi lähteä kustannussyistä, vaan paikalla onkin ne 20 "parasta", joilla on taustajoukkojensa avulla siihen taloudelliset mahdollisuudet. Tai juostaan PWT:tä jossakin kiinalaisessa puistossa, minne matkatkin pitää osittain maksaa itse (lue seura, isä, äiti,…), "huippu-urheilija" kulkee reppuselässä, matti kukkarossa ja sekin velaksi. Tai että Suomessa pidettävien MM-kisojen valvoja on jostakin Australiasta. Kyllä siinä on pantu raha tosi hyödylliseen asiaan, onneksi lajimme liitot ovat niin rahoissaan. Hieman sama kuin joku alaskalainen eddie olisi mäkihypyn MM-kisoissa vaikka juryn puheenjohtaja. Jotenkin tuntuu, että joku heittää. Välillä ei voi välttyä ajatukselta että IOF on joku vanhojen hurujen matkatoimisto, jonka pääasiallinen tavoite on oma matkailu ja pääsee erilaisille kulttuureille perustelemaan lajimme hienoutta, arvoja, …

MM-kisoissa käydessä ei voi välttyä ajatukselta, että ainoat ammattilaiset paikalla ovat useimmiten vain osa urheilijoista, onneksi myös ratamestarit ovat olleet samassa sarjassa. Muu ympärillä on isolta osalta sellaista harrastamista. Skotlannissa taisi lehdistöpäällikkö olla joku paikallinen lekuri maksaen kai lehdistön puhelinlaskut omasta pussista. Tosi talkootoimintaa (herätys: MM-kisat). Molemmat puhelinlinjat toimivat ihan hyvin.

PWT:ssä on jo jotakin alkua, mutta onkohan siinäkin joillakin taustavoimilla päämotivaatio lajin kehittäminen vai oma matkailu ? Ei millään vaan oivalla tuota Japani/Kiina idean filosofiaa vuodesta toiseen kun urheilijan matkan maksajan pitää ainakin osittain löytyä taustajoukoista. Eleet ovat suureellisemmat kuin mihin resurssit oikeasti riittävät. Eikö kannattaisi rakentaa ensin kysytyksi tuotteeksi kunnolla siellä missä sillä on kenties jopa kysyntää, hankitaan sitä kautta tukijat, taustajoukot, näkyvyys ja sen jälkeen kun tuote on kunnossa ja tunnettu edes lajin sydänmailla, niin ristiretkeilijät ja muut lähetyssaarnaajat voivat lähteä maailman valloitusretkille levittämään suunnistuksen jaloa aatetta.

Ko. puistoparkki/spruitti, ihan miten vaan on varmasti se kilpailumuoto, josta voi tulla se osa lajiamme, jolla saadaan helpommin järjestettyä näkyvyyttä, helpoin kuvata TV:n, mutta ei se voi pelkkää showta olla, jos tarkoitus on puhua huippu-urheilusta ja sen vaatimista suorituspaikoista. (esim. Venetsia, jne.). Ko. asiaa ei edistä esim. normaalimatkan lyhentäminen tuntiin tai muu vastaava näennäismuutos. Ei maraton juoksunkaan seurattavuus ja arvostus lisäänny lyhentämällä matkaa puoleen. Jos kyseessä on kilpailumuoto, jossa kestävyydellä on merkittävä rooli ja jos lajin historia on osoittanut että esim. tietty aika on oleellinen rajapyykki kun puhutaan ko. lajin ns.kestävyyssuorituksesta. vrt. 50 km:n hiihto, maraton jne. Suunnistuksessa ko. raja-arvo on esim.miehillä n. 1.20, jonka jälkeen alkaa monella vasta taistelu niin henkisten kuin fyysisten ominaisuuksien riittävyydestä. Ainoa pohdittava asia on vain kuinka paljon annetaan ns. kriittistä aikaa, jonka aikana lopulliset kuninkaat ja kuningattaret löytyvät. Onko se 10, 15, 20 minuuttia vai tsekkiläinen lisä. Pikamatkahan on enemmän sellainen puh-pah-pelistä pois, vähän niin kuin ampumahiihto.

Eli ei kai kolme eri arvokilpailumuotoamme tarvitse välttämättä lähestyä toisiaan vaan jokaisella kisalla (normaali, pika, sprintti) on oma se joku , jonka idean sisällä kukin kilpailumuoto kehittyy ja jalostuu, urheilijat voivat kehittää ko. kilpailumuotojen vaatimia ominaisuuksia tavoitteena vaikka MM 7 v:n päästä. Nythän normaali ja pika ovat olleet kokoajan selkeästi erilaiset kisat jokaisessa MM-kisassa, oli sitten "tavallisten" kisojen "kehittyminen" millaista tahansa. Normaalimatka muodostuu tietyistä tekijöistä, pikamatka monessa mielessä aika erilaisista vaatimuksista ja sprintti toivottavasti löytää oman juttunsa. Tässä suhteessa täytyy IOF kiittää ettei vaatimukset ole vaihdelleet vuodesta toiseen. Eli itse kisa on kai ollut suunnilleen sellainen kuin urheilijat ovat olettaneet kisan olevankin. Olisi aika hullua, jos esim.mormaalimatkalla ei olisikaan kuin alle 600 m:n välejä, pikkunäppärää tai pikamatkalla esim.vain 4 rastia. Silloin olisi kyseessä aika eri kisoja. Vähän sama kuin 400 m:n sileällä olisikin kisoissa laitettu aidat. Kai tuo normaalimatka on urheilijoiden keskuudessa se kuninkuusmatka.

Harrastuksenahan suunnistus on hieno ja paljon erilaisia positiivisiä ajatuksia ja tunteita antava laji, mutta huippu-urheiluna hakee edelleen paikkaansa maailman urheilulajien kirjossa. Jotenkin tähän sopii KR:n perustajan Aulis Koivusalon perustelut perustaa KR 50 vuotta sitten. "Suunnistajat ovat tuuliajolla".

Voisiko vaikka 2020 suunnistuksen historijoitsijat todeta että "Tuuliajolta Arvostetuksi Huippu-urheiluksi" … Moni laji on menettänyt lajinsa idean TV aikaa lisätäkseen, ajautuneet tosi tuuliajolle, onko suunnistus jatkossa yksi niistä ? Onko vähän hakusessa ? Entä kun tulee Digi-TV ? Onko se suunnistuksen etu vai lisääkö vain etäisyyttä kuulua "tunnettujen lajien joukkoon" ?

Extreme-lajihan tämä on päivä päivältä enemmän urbanisoituvissa maissa ilman mitään kikkalisiä. Siksihän rastireittikin keksittiin, että vanhemmat uskaltavat laskea lapsensa metsään. Eihän RR:llä ole mitään tekemistä suunnistuksen tehokkaan ja turvallisen oppimisen kanssa.

FIFAa arvostan, koska MM-kisat ovat vain joka neljäs vuosi vaikka varmasti olisi rahaa, TV aikaa jne. tarjolla pilvin pimein ja lajin markkinamiehet ovat ihan ihmeissään miksei myydä kisoja jokavuodelle. MM on säilyttänyt arvonsa.

Suunnistuksessa MC ja MM joka vuosi -> kuolemaksi nykytilanteessa ? Ei tästä lajista tule ammattimaista sillä että arvokisat olisivat joka vuosi ja cuppi siinä sivussa. Ammattilaisuuttahan se vaatii, jos MM ja MC olisi joka vuosi, etenkin jos kaukomaiden valloitus sisältyy samaan pakettiin. Ensin pitää jotenkin rakentaa pohja ammattilaisuudelle. Vrt. Nordic4, ei ota tulta, miksei ? Olisiko yksi merkittävä syy, että seurojen (ja urheilijoiden) resurssit riittävät juuri ja juuri Tiomila-Jukola paketin hoitamiseen. Kun riittäävän monella seuralla (ja urheilijoilla muitakin oikeita tukijoita kuin isä ja äiti) on resursseja, tapahtuma on TV:ssä jne. niin ehkä sitten Nordic4 saisi riittävän suuren osan parhaista mukaan, jotta se saisi arvostuksensa. Sitä ennen Tiomila ja Jukola ovat seurajoukkuiden MM-liiga, halusi norjalaiset ja tanskalaiset ihan mitä vaan.

Onko meillä omissa kisoissa vaarana ampua yli sitten toiselta puolelta ? Esim. Meillä on jo nyt maailman tarkimmat kartat, suhteellisuus mittakaavaan ja käyttötarkoitukseen on jo karannut käsistä monessa tapauksessa (ja sitä kautta kustannukset). Valitettavasti kiitos kuuluu osaksi tietotekniikalle, rm:t ym.amatöörit täydentää pääasiassa pistemäisesti ja satunnaisesti karttoja vielä rasteja viedessään. 1:10 000 mittakaava saatiin tuhottua 5 vuoteen. Seuraavaksi 1:7500 ? Onko kenties Tampereen MM:ssä karttoja, joiden lukemiseen tarvitaan tosi ammattilaiset, siksi paljon epäoleellista rihkamaa mukana ? Ainakin mitä tämän kesän mallit on osaksi antanut ymmärtää, niin mitään ei varmasti puutu. Ylitäydennetyt kartat suosivat parhaita, onneksi, mutta millä hinnalla ?

Palaa takaisin ensimmäiselle riville.

Lajifriikki jo toisessa polvessa,

Jukka Inkeri