Mittakaava, mikä olisi sopiva ?

Helpompi lähteä sitten pohtimaan missä mennään ... ja useammalla nousee verenpaineet heti startissa.

Mistä pitäisi sitten lähteä liikkeelle ?

Lähtökohtana on oltava sovitut kuvausohjeet eikä jokaisen luomat omat mielikuvat oikeasta karttakuvauksesta ja symboliikasta.

Suunnistuksessa kartan kuvausohjeet määrittelevät kuinka kartan tulee toimia suunnistuksen liikuntapaikkana. Ensisijassa kesäsuunnistus liikuntamuotona tapahtuu juosten, vastaavasti määritys hisu, pysu jne.

Valitettavan usein törmäyskurssille ammattimaiset kartantekijät joutuvat sen takia, että kartantekijä on keskusteluun osallistuvista ainoa, joka on perehtynyt sen hetkisiin kuvausohjeisiin. Mutta kartantekijäkään ei uskalla noudattaa kuvausohjeita, koska sitten saat varmasti huonon kartantekijän maineen ja loppuu leipä pöydästä. Tähänkin sopii vanha sananlasku : "Amatöörit kertoo ja opettaa kuinka ammattilaisten pitää tehdä.". Näin sitten todetaan, että kai se on pienempi paha kun tehdään mitä maksaja pyytää.

Tässä kohtaa lukekaa kerran vaikka suomenkieliset SSL-ohjeet läpi, sillä on ihan turha lukea jatkoperusteluja, selityksiä jne. ellei ole lukenut mitä on sovittu kartasta. Jos koette, että niissä on virheitä, ne on p..stä, niin esityksiä vaan SSL:n ja IOF:n karttaryhmälle. Sitä kautta kuvausohjeet uusiutuvat kehityksen mukana ja virheet poistuu.

SSL kuvausohjeet
IOF ohjeet

Hyvä, nyt oletkin havainnut monta uutta asiaa ja kenties syntynyt parempi käsitys mikä on suunnistuskartta. Helpompi varmasti ymmärtää miksi eri asioita kuvataan niinkuin kuvataan.

Lisäksi SSL:llä on myös tarkemmat ohjeet tekijöille tulkintaohjeineen jne. Ko. ohjeet pitäisi olla myös kilpailijoiden ym. kartankäyttäjien käytettävissä, jotta olisi mahdollisuus ymmärtää paremmin käytettyä kartoistuskuvausta.

Kuvausohjeiden tulkinta

Kuvausohjeiden alussa oleva yleismääritys on yleisesti ottaen ihan ok, mutta yksi termi on ehkä ristiriitainen ja se on sana täydellinen. Ko. sana olisi parempi kuvata esim. sanalla tasalaatuinen tuossa yhteydessä. Käsitteen täydellinen voi ymmärtää täysin väärin esim. käsitteenä kaikki. Käsitettä täydellinen ei ole ko. ohjeissa kuvattu.

Tuo kuvausohjeiden ensimmäinen kappale sisältää jo monta sellaista määritystä, joita oikeasti tämän päivän kartat Suomessa eivät täytä.

Lisäksi osio Yleistys on hyvä, mutta sen noudattaminen on unohtunut ihan kokonaan. Loistava teksti, mutta täysin käyttämättä. Tämä teksti pitäisi kilpailijoiden ym. kartankäyttäjien lukea ja ymmärtää. Tämä ohje antaa välineet jättää kertomatta päällekkäistä informaatiota, koska erilaisten asioiden oletetaan sisältävän tietyt ominaisuudet ja että kartalla on myös voitava olla ns. rivivälitietoa, joka on itsestään selvää, mutta ideaan liittyen sitä ei tarvitse välttämättä kuvata. Etenkin, jollei perustavoitteita muuten saavuteta. Esimerkkinä täysin hölmöstä moninkertaisesta kuvauksesta: kalliomaastossa kallionenä, päällä joku kohouma ja sekin vielä jyrkkäreunainen -> käyrä - pistekumpare - jyrkänne - avokallio. Tuo kasa ei ole luettavissa järkevästi missään mittakaavassa (mittakaavalla tarkoitan tässä yhteydessä suunnistuksen mittakaavoja 1:15000 ja 1:10000, koska sprintti suunnistuksessa käytettävälle kartalle on olemassa omat erillisohjeet). Pitää siis yleistää ja miettiä Mikä on tuossa (kilpa)suunnistajalle oleellista ?. Käyrä ainakin, mutta onko muuta ? Ei välttämättä, ja jos noudatetaan kuvausohjeita, niin oikeasti mikään noista muista ominaisuuksista ei täytä minimimittoja lainkaan. Eikä kartan ja maaston välisen suhteen ymmärtävä suunnistaja niitä välttämättä kaipaakaan.

Miksi ajaudutaan kuvausohjeista poikkeamiin ?

Oliko avokalliokuvauksen mukaan ottaminen uudelleen karttoihin sittenkin iso virhe ? Eikä ymmärretty oikein eroa ns. vanhan tavan ja uuden ajattelun välillä.

Provosoiva väite, mutta tuon muutoksen jälkeen karttojen valmistustukseen on mennyt kai 10 h/km² enemmän aikaa.

Avokalliokuvaushan hyväksyttiin myös maailmalla perusteluna se, että se on oleellinen kulkukelpoisuuskuvaus tietyissä maastotyypeissä.

Tuolta pohjalta tulisiko harmaata käyttää kuvaamaan vain poikkeavaa kulkukelpoisuutta (vrt. vihreä, keltainen) eli jos maasto on kallioista, niin harmaalla kuvataankin silloin vain todella "laattamaiset", avoimet kalliopinnat, jotka ovat muuta kallioaluetta vieläkin parempia juostavuudeltaan. Näinhän toimitaan pitkälti muissa maissa. Esimerkkinä vaikka Norjan MM:t 1997.

Nythän meillä keskitytään kuvaamaan kirkkaasti alle kuvausohjeiden mukaisia kallioläiskiä ja vieläpä muototarkasti. Jee.

Toki hyvät kartanlukijat ottavat vastaan kartalta kaiken mahdollisen informaation, mutta tarvitaanko oikeasti kaikkea "riplaus" infoa varsinaiseen asiaan ? Toisaalta parhaathan selviävät kaikkein parhaiten, jos informaatio on valittua (=rivinväliluku) tai jopa virheellistä. Eiköhän Terokin hyötynyt MM:ssä siitä että tavaraa oli riittävästi. Koska sitä oli liikaa tuossa vauhdissa prosessoitavaksi. Sen oivaltaminen teki Terosta ylivoimaisen.

Muuttuisiko tehtävien ratkaisu oleellisesti enemmän "arpapeliksi", jos "riplaus"-tasosta tingitään ? Onko Norjan, Skotlannin tai Sveitsin MM:ssä jaettu mitalit arpomalla ? Tuskin. Tai Suomessa 80-luvulla ? Tuskin. Onko maastot saaneet uusia ominaisuuksia sitten 80-90 luvun ? Tuskin.

Onko maastot muuttuneet pienipiirteisimmiksi ? Tuskin.

Jokainen meistä (kai) ymmärtää että esim. jos katsomme pikkuista leikkiautoa, joka on pienoismalli autosta mittakaavassa 1:100, niin siinä esim. nopeusmittari voi jopa puuttua tai ainakin neula, mutta jos pienoismalli onkin mitakaavassa 1:10, niin kyllä hyvässä pienoismallissa näkyy jo mittarissa numerotkin, trippimittarin lukemakin pitäisi näkyä tai ei ...

Mutta suunnistuskartalta me vaadimme, että 1:15000 (tai 1:10000) pienoismallissa pitää näkyä isot asiat mittakaavan tarkasti, mutta toki väliin pitää pystyä kuvaamaan kaikki kallionkolot, pikkaisen kohollaan oleva nenän pää, hieman kohoava tasanne rinteessä jne... kuin mittakaava olisi jotain 1:1000 tms. Olemmeko luoneet käsitteen dynaaminen pienoismalli ?

Mitä tarkoittaa käytännössä ? Jos haluamme esim. 2 m läpimitaltaan olevan ja 50 cm korkean kumpareen kuvata kartalla nenän päässä, kun nenän leveys vaikka juurellakin on 8 m. Kartantekijän kannalta (mittakaava 1:7500) tarkoittaa, että nenän leveys on tasan 1 mm. Siihen laitat "muistiinpanon" eli jonkinlaisen "täpän" nenän sisään muistuttumaan tuosta. Mitä jos pohjan ja maaston ero on jo aiheuttanut sen, että nenää on joutunut piirtämään käsin lyijykynällä 0,4 tai 0,5 mm terällä ? Minkä verran tilaa muistiinpanolle ? Mikä on tuon jälkeen maastomuistiinpanojen luotettavuus ? Sama painettuna tarkoittaa käyrä 0,14 mm = 0,28 mm. 8 m on 0,5 mm eli käyrän väliin jäävä tila on n. 0,25 mm. Koska painoteknisistä syistä on kahden ruskean välisen viivan väli oltava 0,15 mm, niin sama on voimassa myös pistekumpareen ja käyrän välissä, joten tarvitsemme "valkoista tilaa" yhteensä 0,30 mm jotta voisimme alkaa tunkemaan "täppää" valkoiselle. Mutta "täpän" kooksi on määritelty 0,5 mm joten sen tunkeminen tuohon 0,3 mm:n reikään ei onnistu kuin .... suomalaisilta.

Jos ajattelemme toisinpäin, niin 0,5 mm = 7,5 m + valkoinen tila eli 0,3 mm = 4,5 m + käyrä 0,14 mm = 2,1 m (oletus:käytetään puolet nenässä ja puolet vieressä) saadaan yhteensä 16,1 m. Se olisi kuvausohjeiden mukaisesti kapein nenä, jossa voi olla vielä pistekumpare korostamassa nenällä olevaa huomattavaa kohoumaa.

Tiedämme, että tuohan on mahdotonta. Siksi kuvausohjeissa on annettu oikeus tehdä yksittäistä väkivaltaa, jos on tilaa. Mutta jos ei ole ? Silloin täytyy kuvausta pelkistää/yleistää ja silti antaa maastosta riittävä kuvaus että suunnistaja ymmärtää. Pistekumpareet on tuollaisissa kohdissa heitettävä mäkeen ellei todella ole riittävän iso "tötskä". Hyväksyttävissä on hieman pienempi pistekumpareen symboli tilapäisesti, mutta jos tavoite on tehdä myös 1:15000 niinkuin säännöt oikeastaan edellyttävät, niin tuon "täpän" pienentäminen ei voi olla hirmuinen. Esim. itse olemme joissakin ko.tilanteissa käyttäneet SM:ssä 2003 kartalla 0,4 mm:n kumparetta, mutta se on oikeasti jo aika pieni merkki vaatien hyvän näkökyvyn. Ko. kartta osoittaa selvästi että kuvausohjeet ja niiden minimitat perustuvat kokemukseen nykytekniikka huomioiden eikä arvailuun. Ne ovat aivan silmän optisen erottelukyvyn yhdistettynä värin toimintaan, rajamailla. Esim. käyrästä käyrään yleisohjeen mukaisesti on oltava välissä VÄHINTÄÄN käyrän verran tilaa. Jollei ole, se menee silmän näkemän perusteella tukkoon eli yhteen. Summapelissä on mukana painofilmin tuotto, painoväri, paperi ja silmä.

Joku tietysti sanoo, että muutetaan 1:10000, niin näkyy. Väärin. Myös viivat paksunee ... vain painovärin, paperin ja painofilmin systeemit hyötyvät muutoksesta ja tietysti ne, joilla näkö ei ole niin hyvä. Siihenhän 1:10000 tarkoitettiinkin alunperin eikä oikeasti pitänyt olla kyseessä mittakaavan muutos. Tämä ilmaistiin takaperin eli pienoismalli = kartta pitää edelleen valmistaa mittakaavaan 1:7500.

Esimerkkejä rajatapauksista:

• Matala, pinta-alaltaan pieni kumpare eli ns. pistekumpare. Kuvausohjeet määrittelevät selkeästi minimikorkeudeksi 1 m ja läpimitta alle 5m. Jokainen tajuaa, että jos maastossa olevan "möykyn" korkeus on yli metrin, niin sen kyllä voi havaita. Tätä määritystä rikotaan nykyään jatkuvasti. Ja törkeästi. Aivan liian paljon on sellaisia kumpareita kartalla, joiden korkeus on sitä luokkaa ettei mahallaankan maaten löydä kunnon kohoumaa. Esimerkkinä ns. turhista "täplistä" on jonnekin nenänpäihin tökkiä täpliä kertomaan että se kärki nyt nousee vähän. Täplän takia usein joudutaan nenää levittämään jotta täplä ei olisi käyrässä kiinni painetussakaan kartassa (1:15000)
• Ns. yhden käyrän kumpare on 70%:sti avokalliota, loppu jonkun kasvillisuuden peittämää. Nykyään tuokin kerrotaan ja oikeasti sen voi nähdä kartalta ns.ennakoivana ominaisuutena vain luupilla, koska harmaa on jo muutenkin pehmeä kuvaus, jolloin valkoinen ruskean ja harmaan välissä häipyy. Siis miksei vain kerrota että se on kalliokumpare eli harmaa kulkee käyrää pitkin. Ei juokseva suunnistaja siitä sen enempää tarvitse infoa. Ja jos alueen kaikki kumpareet ovat kalliota ja suot eivät, niin miksi harmaata edes tarvitaan ? Jos maastoon yleisesti kalliota ?. Edelleen vrt. vihreä/kelt.
• Oma lukunsa on sitten ns. aukot metsissä jne. Jossakin kalliomaaston mäntyrinteessä pitää oikeasti olla melko huomattava aukko puustossa, että se olisi havaittavissa muualta kuin itse aukossa seisomalla. Kuusikossa aukon läpimitta voi olla jo pienempi, mutta tässäkin taas usein analyysi tehdään kävellen ja jos juoksemme vaikka vain hölkäten saman alueen läpi, emme enää kykenekään havaitsemaan aukkoja, vielä vähemmän yhdistämään kartan ja maaston välistä riippuvuutta.
• Kaikki sellainen on kyseenalaista, jota etukäteen ei näe kartalla, mutta sitten paikan päällä toteaa että katos Villepirua, tuokin on sittenkin kartalla. Onneksi oli tuplateholasit ja luuppi XYZ.

• kalliomaastossa nenän kärjen värjääminen harmaaksi
• kalliomaastossa pistekumpareessa jyrkänne, jollei jopa aina
• jyrkänteen yläreunakalliosuikaleen kuvaaminen harmaalla
• kalliopistekumpareen kuvaus harmaalla "pedillä"
• kalliokumpareen kuvaus harmaalla 100%:ssa kalliomaastossa
• ... helposti löytyy lisää - kartta käteen ja mieti

Mikä olisi oltava kilpailussa käytettävän kartan mittakaava ?

Kuten alunperin 1:10000 esitettiin, sitä käytetään niissä sarjoissa, joissa näkökyky on yleensä jo heikompi eli HD35 ja vanhemmat. Näinhän se oli alunperin eli oli sekä 15 että 10 samasta kartasta. Nosti kustannuksia tietysti jonkin verran. MUTTA tuosta johtuva kustannusnousu oli ÄLYTTÖMÄN paljon vähemmän kuin siitä, että luovuttiin 15 painamisesta kokonaan, sillä kun 10:stä tuli vakio, niin vapautunut tila täytettiin välittömästi materiaalilla. Näinhän se on ollut itseasiassa koko suunnistuksen historian. Ne, ketkä ovat suunnistaneet esim. 25 ja 20 kartoilla, muistavat varmasti vielä hyvin, kuinka sitten olikin mukava suunnistaa 15:lla kun oli niin väljät ja helposti luettavat kartat...

Maastotyö tehtiin kymppitonniin. Sitten joku keksi että tekemällä 1:7500, niin saa tarkemmin kuvattua yksityiskohdat ja niin alkoi täyttö. Tuli ahdasta, sallittiin 10 poikkeustapauksissa, tuli 10:sta maan tapa, osa alkoi käyttää maastotyössä 1:5000 koska painetussa arkissa vielä näkyi tyhjää - siis täyttämään. Maastotyö + puhtaaksipiirrustus / kartta on kai vakio ? Kun mittakaava muutetaan, niin sitten on taas enemmän töitä/km². Niinhän se onkin - ihan kuten pienoismallit. Mutta mikä olikaan alkuperäinen ajatus ?

Jos ideana oli kilpailla maastossa esim. 1.30, niin mitä silloin oletetaan tehtävien olevan ? Millaisen kartan tarvitsemme tuon tyyppisen tehtävän ratkaisemiseen ? Mm. rastipisteet pitää kyetä valitsemaan sellaisesta paikasta, jossa maasto on jonkinlaisessa suhteessa tehtävän laatuun ja kartan mittakaava huomioiden. Ei se mitenkään voi olla aina sopiva esim. rastipisteelle, mutta silti alue on täysin ymmärrettävä läpikulkemiseen. Tuo on se juttu, joka jo ratamestareiden ja valvojien tulee oivaltaa.

Mutta se mittakaava ?

Omat testit näyttäisi siltä että 1:15000 on aina ns. painettavaa (toistaiseksi), mutta 1:12500 voidaan tulostaa parhailla tulostimilla, kunhan on säädetty värit ja symbolivahvuudet oikein. Ainakin oma kokemukseni nyt omasta SM-kartasta on se, että 1:12500 tulosteella konkarit selviävät erinomaisesti, mutta painettu 1:15000 ei kelpaa ...

IOF:n kohtuullisen tiukkalinja 1:15000 käyttämisestä normaalimatkalla on mielestäni ihan asiallista, kun suhteutetaan tehtävä eli 1.30 reitti ja sille tarvittava kartta keskenään, niin miksi tarvitsee moisia tehtäviä varten riplatun 1:10000 kartan ? Eihän me esim. Suomea läpiajessa Kotkasta Vaasaan tarvita tuon tehtävän ratkaisemiseen GT-karttaa vaan normaali tiekartta riittää. Tehtävänä on selvitä Vaasaan, ei siinä tarvitse samalla nähdä Rantakatu 25 A:n hiekkalaatikoita. Epäoleellista infoa.

Kun puhutaan keskimatkasta, on sille määritelty ominaiset piirteet eli kyseessä on enemmän ns. teknistä osaamista mittaavia tehtäviä. Mutta kuitenkin myös tulisi saada mukaan tehtäviä, joissa myös maaston monipuolinen huomioiminen korkeuseroineen jne. tulisi mitattua. Tällöin oletettu osaamistaso huomioiden oletetaan että maasto on monimuotoisempi, pienmuotoa enemmän ja näin myös tarvitaan tarkempi kartta kuin ns. normaalimatkan suunnistuksessa. Vrt. jonkun kesämökin löytäminen, tiekartalla voi olla vaikeaa, mutta GT-kartalla jopa mahdollista.

Sprint onkin jo mielletty omaksi jutuksi. Se onkin selvästi oma pakettinsa ja toimii kai jotenkin. (Toki epäloogisia symboleita seassa ...).

Onko siis ongelma se, että teemme suunnistuksen yleiskarttoja ja haluamme ratkoa niiden avulla hyvinkin erilaisia tehtäviä ? Samoin kartan käyttäjät eivät kykene erottamaan sitä, että tämä kartta on tehty pääasiassa perinteiseen ns. normaalimatkan suunnistusta silmälläpitäen noudattaen kuvausohjeita, vaan vaadimme aina karttaa joka olisi tarpeen vain ns. keskimatkan suunnistuksessa ? Onko mahdollisuus yhdistää ? Tai maastotyössä huomioida molemmat käyttötarkoitukset ? Vai onko tuloksena kompromissi, joka ei ole onnistunut kummassakaan lähestymistavassa ?

SM-kartalla on osa esim. apukäyrä ja kalliokuvauksista erikseen 1:15000 ja 1:10000 käyttöä varten.

Tarvitsemmeko sittenkin erikseen kuvausohjeet kaikille kolmelle suunnistustyypille ?

Normaalimatka - keskimatka, paljon yhteistä, mutta myös paljon eroja.

Jos kartan teon lähestymistapa olisikin oletettu tyyppivalinta eikä pelkkä matkavalinta ?

MM:ssä määritykset ovat selkeät, toivottavasti niitä vielä tarkennettaisiin. SM-kisat varmaan seuraavat IOF:n arvokisojen määrityksiä.

Mutta miten sitten ns. tavalliset kisat ja niiden kartat ? Pitäisikö olla selkeämmin ns. normaalimatkan kisoja ja karttoja, jotka on tehty niitä varten ? Ei estä tekemästä yhdistelmää eli kisa on pitkähkö, mutta noudattaa tehtävien osalta pääasiassa keskimatkalla vaadittavia ominaisuuksia ? Tällöin karttakin on oltava ns. kymppi, jota mainittuja tehtäviä voidaan pyytää ratkomaan. Jne.

Esim. viimevuosina käydyissä MM:ssä on pika/keskimatkalla mitattu hyvin samantapaisia ominaisuuksia aika samanlaisella tyylillä tehdyllä kartalla, ainoa ero on ollut että Tampereella kartalla oli huomattavasti pienempi kohteista kuin muissa vastaavissa ja muototarkuutta oli haettu enemmän. Esim. Sveitsin keskimatkan kartan kuvaustyylillä jos Suomessa pitäisi kisat vaikka vain normaalimatkalla, niin sanomista tulisi.

Niin iso on ero tällä hetkellä yleensä muun maailman ja Suomen kartoituslinjan välillä.

Mikä on siis täydellinen kartta ?

Esimerkkejä kuvaustyylistä

Teimme pienen palasen koepainatusta, jossa oli sama asia 2-3 eri versiona (viivapaksuudet, avaaminen, harmaan käyttö, pienet keltaiset, vihreät, ...). Suosittelen. Avasi silmiä konkareillakin.

Tuolta pohjalta tehtiin raakaa yleistystä eli ns. toissijaista informaatiota poistettiin, jotta perusvaatimus luettavasta kartasta ko. tehtävät huomioiden olisi mielekästä. Yleensä tämä tarkoitti pienten harmaiden poistoa pistekumpareiden ym. alta, kapeiden kalliosuikaleiden poistoa jyrkänteiden päältä, jne. Ohessa esimerkki koepainatuksesta, kisakartasta ja näyttökopio Ocad:stä, missä näkyy poistetut harmaat. Myös pistekumpareissa tehtiin siivousta juuri tuossa korostavassa roolissa eli esim. lievästi "turvonnutta" nenän päätä ei kuvatakaan korostamalla "täplällä". Ko. esimerkeissä voi jokainen pohtia onko kallion puuttuminen ko. kohdissa oleellinen informaatio vai vain jo rivienvälissä kerrotun toistoa. Alue on yleisilmeeltään maastossa kallioinen. Kartanlukukohteita noista poistoista ei ole yksikään, koska ei niitä erota kartalta ns. ennakoivina kartanlukukohteina.

Oheiset näytteet ovat näytöllä hieman suurennettuna, jotta vaikutelma olisi suunnilleen samakuin paperilta katsottuna.

Koepainatus

Kisakartta

Näyttökopio

80-90-luvun kartat heikkoja

Olemmeko sittenkään saaneet mitään oleellista lisää tehdyillä lisätunneilla ? Minen voi tuohon paljoa sanoa, mutta hieman ihmettelen maastossa kulkiessa että minkä tähden ?

nimimerkki Jukka Inkeri

Palautetta voit laittaa maililla. Postiosoite muodossa etunimi.sukunimi ja perään @suunnistus.info.