|
Seuraava teorisointi on kirjoitettu pääosin ennen MM-katsastuksia.
Teorisointiin on tehty täsmennyksiä katsastuksen ja MM:n jälkeen.
Pohdiskelu alkoi kun MM:n perhoset julkaistiin eli takana on vain halu
miettiä koko suorituksen kulku, mikä on se oleellinen ongelma ja mitä sille
olisi tehtävissä, jotta suurin osa suoritusajasta jokainen tekisi omaa
työskentelyä.
Miten ko. tavoitteisiin voisi päästään eli kilpailijoiden kohtaamisen
todennäköisyys matkan aikana olisi mahdollisimman pieni.
Mitä pohdintaa, tajunnanvirtaa olen suoltanut asian tiimoilta ?
Pyrkimys on estää se, ettei "pariutuminen" syntyisi ihan ehdon tahdoin ja
syntyisi sitä kautta kohtuutonta etua muita kohtaan. Tärkeintä tämän
ominaisuuden toteutuminen on kärkisijoilla. Toissijaisesti vasta ns. ym. sijat.
Junat muodostuvat nykysuunnistajalla kahdenkin minuutin lähtövälillä
äärettömän myöhään. Siksi tasaista kisailu on vielä tunninkin jälkeen.
Esim. MM-katsastuksissa kun oli juostu reilu 40 minuuttia, niin 18
parasta oli juuri tuon n. 2 min. sisällä, poikkeus Pasi, joka meni omaa tahtia.
Eli parit olivat vasta muodostuneet nippanappa jos ollenkaan. Mutta
50 minuutin kohdalla ero oli kasvanut jo minuutilla eli todennäköisyys
syntyä pareja oli jo huomattavasti korkeampi ja todennäköisyys
saavuttaa 4 min. aikaisemmin lähtenyt vain kasvoi. Toki lopputulosten kannalta
oli hankalaa, että Pasi oli kerännyt edessä lähteneitä ns. kovia kavereita
useammankin. Oli syntynyt juuri se tilanne, jota haluttiin rikkoa. Sillä
jos tälläinen juna polkee lopun yhdessä, niin lopputulos on rumaa luettavaa.
Eikä se ole todellakaan noiden kavereiden vika.
Jos katsotaan PM:ä, niin suunnilleen samalla aikataululla edetään. Sama
tilanne oli jo vuosi sitten. Kisa alkaa vasta tosissaan kun 1.10-1.20 on
juostu.
Keväisissä kisoissa kasvillisuus vaikuttaa sen verran, että sama ilmiö
alkaa toimia vasta tunnin jälkeen, sen verran pienemmät ovat fyysiset erot
keväällä.
Jos ajatellaan että 50 min. jälkeen erot 10 parhaan osalta ovat luokkaa
2 min. (eli edellinen lähtijä on ajattu kiinni) ja jos halutaan
perhosilla jatkuvan sen saman suuntauksen, joka oli perhosten alkaessa eli
kiinni ajatetut jäisivät edelleen, niin eroa
kai pitäisi saada sellaiset 20-30 s, jotta "paitaa" ei pääsisi ajamaan
kiinni ihan helposti vaikka perhosilla jäisikin vähän. Matkassa tämä
tarkoittaa n. 10-15 min. jos halutaan varman päälle pelata. 6 minuutin perhonen
tarkoittaa 10-20 s, joka on hieman alakanttiin ja etenkin, kun katsotaan
myöhemmin toista perustelua perhosten käyttöön, täysin riittämätön siihen
tarkoitukseen.
Teknisessä toteutuksessa kokoontumisrasti on hyvä sijoittaa siten, että
kun perhoset loppuu, tulisi näkyvyyden olla heikohko jonkun aikaa
mahdollisuuksien mukaan. Näin jokainen ero sekunti tekee paidan näkemisen
vaikeammaksi. Tässä suhteessa MM:ssä paikka oli loistava. Mutta tämä ei
tarkoita välttämättä sitä, että pitää tunkea jonnekin puskaan.
Vaikka perhoset kestäisivät esim. 20 min., niin silti parhaiden kavereiden
kesken ei voidaa taata syntyvän eroja. Miksei ? On hyvin
todennäköistä, että toinen on tavoittanut toisen virheiden takia, ei
välttämättä että on kokoajan ollut parempi. Tästä seuraa se, ettei
pari todellakaan välttämättä hajoa. Mutta tässä tullaan perhosen
toiseen tavoitteeseen, vauhtihyöty jää tuoksi ajaksi pois.
Vauhtihyöty
Vauhtihyöty on eduista merkittävin.
Kun kaksi hyvää suunnistajaa on yhdessä, niin
vauhti kasvaa ja väsymyksen hetkillä edesauttava vaikutus on suurempi.
Kokoajan tuokin hyötyero kapenee, koska yksinkin päästään jo lähes
samaan vauhtiin jatkuvana vauhtina.
Hajontalenkin keston ajan ko. kilpailijat etenevät yksin eli
tasapuolisesti muihin nähden.
Jos he ovat hyviä suunnistajia, kuten
parhailla on tapana, niin ei välttämättä ole tapahtunut mitään oleellista
eroa. He ovat kenties taas yhdessä perhosten jälkeen. Eikä se taaskaan
ole kilpailijoiden vika, eikä välttämättä kenenkään muunkaan, sillä aikaerot
ovat kaventuneet, se tulee muistaa. Eli jos halutaan estää toisista
hyötyminen, niin lähtöväliä pitäisi kasvattaa, mutta se ei kai ole
kovin järkevää.
Hajontalenkin ajan ei ole ollut vauhtihyötyä - tärkeä lisä.
Millaisia suunnistustehtäviä hajontalenkeillä ?
Millaista suunnistusta hajontalenkeillä ? Mahdollisimman pitkiä välejä. Miksi ?
Jos on viitsynyt laskea kuinka nykyiset kisat on ratkaistu normaalimatkoilla
jo vuosia, niin päätelmä on helppo. Mahdollisimman monta pidempää väliä,
vähintään 5 min. kestoltaan. Jos hajontalenkit tehdään lyhyillä väleillä, niin
lopputulos voi olla käänteinen. Miksi ? Koska lyhyillä väleillä 20 parasta
suunnistaa todennäköisesti minuutin toleranssilla, oli matka mikä vaan, mutta
järjestystä ei voi sanoa. Se ei ole lopputuloksista riippuvainen.
Yhtä hyvin voi käydä niin, että koska kiinni ajanut tietää olevansa edellä,
ei hänellä ole mitään tarvetta yrittää jättää kiinniajettua ja samalla
riskeerata kokonaissuoritusta. Kiinniajettu pyrkii varmistamaan
oman mahdollisuutensa suunnistaen pienellä riskillä hajontalenkir päästen
jopa edelle. Toki voi tehdä virheen, mutta sen todennäköisyys
parhailla suunnistajilla on sen verran pieni, että sen varaan on huono laskea
mitään. Ei edes yöllä. Mutta jos on pidempiä välejä, niin kisa jatkuu
normaalin oloisena ja erot näkyvät selvemmin.
Seurattavuus
Arvokisoissa tulee huomioida seurattavuus ja etenkin TV.
Koska TV tai muu seuranta on yleensä 20-25 min. välein, niin tuo sanelee
jonkin verran perhosten sijaintia. Toisaalta loppuratkaisun kannalta
halutaan seurantaa lähemmäksi loppua, jolloin perhosen sijainti on ennen
viimeistä seurantakohtaa. Jos kohta on 1.10, niin sitten sitä ennen.
Siinä kyllä jää juuri ne viim. 20 min. jäljelle ns. yhdessä juoksuun, mutta
hieman se tasoittaa, jos sitä ennen on juuri ollut 20-30 min. "erossa" juoksua.
Yhteenvetona edellä olevasta lausekasasta vetäisin itse itselleni
johtopäätöksen, että perhoslenkki alkaisi aikaisintaan 50 min. jälkeen,
tulee olla kestoltaan riittävä (yli 10 min/lenkki), tulee vahvistaa sitä
eroa pidemmillä väleillä, joka oli syntynyt ennen hajontalenkkejä.
Miten välttää parien syntyminen ?
Kysymys:
Milloin on suurin riski syntyä pareja ? Tähän vastaaminen ja lääkkeiden
miettiminen on vähintään yhtä tärkeä kuin perhosten pohdiskelu. Oma vastaukseni
tälleensä iha hättääsesti on, että etenkin 30-60 min jakso kisassa tulee pyrkiä
rakentamaan niin, että todennäköisyys tavata edellä lähtenyt on pyritty
heikentämään. Toki monen mielestä eniten häiritsee ne tapaukset, jossa
alkumatkan virheen takia olet heti päässyt "kyytiin".
Miten se tehdään ? Ja samantien hättääne
vastaus kuuluu: Ei ohjaavia reittejä, mahdollisuus kohdata kasvaa,
vrt esim. SM-2001 pitkäväli, oli vain 2 vaihtoehtoa eli kohtaamisvaara
ilmeinen, MM:ssä GPS antaa rastivälille 8-9 ja 16-17 lähes kaikille pääosin
yhtenevän viivan kohtuullisen hyvän näkyvyyden alueella -> kohtaamisvaara
ilmeinen. Eli moni-ilmeisiä välejä tyyliin naisten MM rastit 8-10 on yksi
tapa minimoida kohtaamisriskiä, etenkin jos vielä pidempiä välejä. Esim.
MM-katsastus 1997 Ruokolahdella a'la Tonder oli esim. juuri sellaisesta radasta
keskivaiheilla, että kohtaaminen oli lähes lottovoittoon verrattava, siksi
kaukana toisistaan kilpailijoiden reitit kulkivat.
|
|
Tampereella oli yksi oleellinen auttava asia parien syntimisen
vaikeutumiseen:maaston näkyvyys.
Eli se auheutti sen, että tod.näk. nähdä muita oli pienempi. Toinen oli
karsinta eli "parhaat" eivät olleet samanlaisena yhtenä nippuna finaalin
lähtöjärjestyksissä, kiitos suunnistuksellisesti monipuolisten
tehtävien.
Kuten Markku Salmisen ansiokas kuva+analyysi osoitti, "paskat tippuu
rattailta" (melko tarkkaa suunnistusta heikon näkyväisyyden alueella),
mutta tällä kertaa ei saatu oikeastaan testausta ns. kärkimiesten osalta,
koska ne vähät junat, jotka syntyivät, syntyivät pääosin vasta myöhemmin.
Hajontalenkit olivat hieman liian aikaisen.
Ainoa pari, joka oli tuossa vaiheessa kasassa, hajosi (Valstad-Haldin).
Mutta oliko se perhosten ansiota vai Haldinin virheistä
johtuvaa ? Esim. Salmi-Björseth
kohtasivat vasta 21-22 välillä eli kun n. 1.15 oli takana.
Ohessa taulukko 12 parhaan osalta ko. jaksolta. Kukin voi itse päätellä
(ajatella, annoin vapauden tehdä omia johtopäätöksiä) olisiko
perhosilla ollut vaikutusta, jos olisi pareja syntynyt. Perhonen
alkoi, kun kisaa oli juostu n. 43 min ja loppui n. 50 min. kohdalla.
10 16 aika
1. Rostrup 43.33 49.24 5.51
2. Lakanen Jani 43.58 50.12 6.14
3. Björseth Carl Henrik 44.15 50.00 6.15
4. Valstad Björnar 45.38 51.48 6.10
5. Löwegren Fredrik 45.11 51.46 6.35
6. Salmi Janne 46.35 52.29 5.54
7. Novikov Valentin 44.18 50.39 6.21
8. Buehrer Thomas 45.21 51.44 6.23
9. Haldin Mats 47.12 54.32 6.20
10. Huovila Jarkko 44.09 50.53 6.44
11. Björnsgaard Bernt 45.26 51.34 6.08
12. Kristiansen Öystein 48.18 55.09 6.51
|
