| Etusivu |

Miksi valvojia tarvitaan ?

15.1.2002

Ovat järjestelyorganisaation ulkopuolisia asiantuntijoita, joilla ei ole ns. omaetu jne. mielessä vaan varmistavat että
a) säännöt toteutuu
b) urheilullisuus toteutuu
c) kuluttajasuoja toteutuu
d) jne.
eli varmistavat,että kilpailu tapahtuu kuten kilpailijat luulevatkin ja etenkin kuinka kilpailu on määritelty tehtäväksi.

Ovat siis kilpailijoiden edunvalvojia, tasapuolisesti.

Miksi valvojia on lisätty arvokisoissa?

Siitä voi järjestäjät syyttää vain ja vain itseään. Toki myös tehtävän laajuus on ollut yhden harteille aika iso työ, etenkin jos järjestäjät eivät kaikilta osin ole ollut kokenutta koneistoa.

Vielä 80-luvulla SM:ssä oli "vain" valvoja ja ratavalvoja, jotka olivat käytännössä järjestäjien valitsemia. Eli luotettiin järjestäjien kykyyn järjestää arvokisat ja valita sopivat ja pätevät valvojatkin.

Kuitenkin arvokisoissa alkoi tulla riman pudotuksia, joten jotakin piti keksiä ns. laadun takaamiseksi.

SSL loi ns. TA-järjestelmän, mikä on myös monessa muussa lajissa käytössä. Käytännössä tämä tarkoitti että kilpailun ylin valvoja tuli olla juuri ko. tehtävään koulutettu ja etenkin ajantasalla pysyvä että kisoissa vaadittavat ominaisuudet olivat sekä kilpailijoiden että järjestäjien tiedossa. Eli pyrittiin takamaan kisojen taso kaikilla osa-alueilla.

Järjestäjille jäi kisojen järjestäminen, kartta siinä joukossa.

Sitten tuli 90-luvun lopulla eräänä vuonna liian monta kartta-mokaa SM-tasolla, joten taas tutkimaan mistä on kyse ja mitä voisi taas tehdä varmistaaksemme kisojen tason ja myös sen, että kartta vastaa oletettua tasoa.

Kartan tekeminen ja sen analysointi on kuitenkin hieman eri asia kuin muu yleisjärjestelyjen valvonta. Toki TA joukossa oli monta kartta-ammattilaistakin, mutta vielä enemmän sellaisia, joilla ei välttämättä ollut ihan ajantasainen karttatieto ja toisaalta kartta tehdään jo aikaisemmin ja TA tuli mukaan kartan kannalta liian myöhään.

Ratkaisuksi haettiin ko. osa-alueelle vastaava oma "TA", jolle annettiin titteli karttavalvoja. Karttavalvoja on kartoitustekniikasta ymmärtävä, osaa antaa palautetta kartasta kartantekijöille huomioiden viimeisimmät kuvausohjeet jne. KV:n työ alkaa siis ensimmäisenä ja loppuukin ensimmäisenä.

Oikeastaan nykyään KV + TA on sama kuin aikaisemmin oli koko TA, on vain jaettu tehtäväkenttää.

Ainakin arvokisojen kartat ovat olleet kisojen vaatimusten mukaisia. Onko järjestelmä ollut tarpeellinen ? Oletettavasti kyllä.

Ratavalvoja

Arvokisoissa ratavalvoja valvoo sitä, että itse kisa on tehty kuten määritykset on tehty eli miten kisa pitää toteuttaa.

Ratavalvojan tehtävä on huomattavasti laajempi kuin ns. oikeellisuuden tarkistaminen. Se on minimi. Valitettavan usein se on myös maksimi.

Tuosta viimeisestä monet järjestäjät voivat syyttää oikeastaan vain itseään. Liian usein etenkin arvokisoja järjestettäessä unohdetaan valvojan mahdollisuudet olla "ulkopuolinen asiantuntija ja ylimääräinen silmäpari". tehdään helpommalla kaavalla eli naapuriseuran tuttu kaveri, "pyydetään katsomaan, että rastit ovat oikeassa paikassa".

Ko.aiheesta olen joskus tehnyt rm-seminaariin juttua. Lue arkistosta kuinka voi ajatella parivaljakosta ratamestari-valvoja.

Toki noinkin voi tehdä, mutta silloin järjestäjä ottaa itselleen vastuun siitä että kilpailu on sellainen kuin sen oletetaan olevankin. Ja näinhän vastuullinen järjestäjä toimiikin eli pyrkii tekemään hyvän tuotteen ja niin, että jatkossakin saa tehdä "tuotteita" ja että kilpailijatkin sen kokevat tulemalla myös toistekin.

Toki vaatimustaso on noussut ja näin vaaditaan "ammattimaisempaa" osaamista ja kisojen järjestämistä.

Mikä valvoja seuraavaksi ?

Varmaan se on tulospalvelu/IT-palvelut. Sillä sektorilla on omat erikoiskujeensa, joita ei voi olettaa TA:n hallitsevan eli muu koneisto on IT-osaston armoilla siinä suhteessa eli voi vain luottaa, että osaavat asiansa. Nähtävissä on, että arvokisoissa on moni järjestäjä tukeutumassa ammattilaisten apuun tällä sektorilla. Tällä sektorilla toki valvontaa, mutta enemmän on kyse tarpeesta silloin kun on hätäon suurin ja se on kisan aikana eli tarvitaan enemmän tekijöitä kuin varsinaisesti valvontaa. Toki etukäteen tehtävät tarkistukset pyrkivät varmistamaan ettei "tulipalo" syty väärään aikaa. Ja vaikka syttyisi, niin se sammuu nopeasti, useimmiten palon näkevät tälläisissä tilanteissa vain organisaatio sisältä, ulospäin ei savu ehdi tulla.

Esimerkkejä hyödyntää valvojat

MM-katsastus 97, Ruokolahti

Ratamestareina Tonderin veljekset, mutta halusivat ratavalvojaksi allekirjoittaneen eli ei ihan "naapurista". TA löytyi läheltä, Kanervan Antti monen arvokisan järjestäjänkin kokemuksella pystyi valvomaan ja seuraamaan järjestelyjä kokonaisvaltaisesti. Tälläisessä tapauksessa TA "uskalsi" luovuttaa itse ratojen laadun ja oikeellisuuden rm-rv ryhmän harteille. Muistaakseni yksi lyhyt istunto kartan ja ratojen äärellä riitti TA-rv-rm välillä luomaan yhteiden näkemyksen siitä mitä ollaan tarjoamassa. Voitte arvatakin ettei ratoihin tarvinnut valvojan juurikaan kommentoida. Toki kestoja pohdittiin ja kai siellä hieman muutettiinkin, mutta rm:lla oli homma hanskassa. Enemmän oli sellainen uskonvahvistajan rooli eli valitut tehtävät ja ratkaisut ovat sitä mitä tuleekin olla. Sellaista pikkuasioiden fiksausta/tarkastamista. Jos rv on ns. harrastelijatasoa, niin väkisin TA ottaa omien yöunien varmistamiseksi suuremman roolin myös itse radoista ja niiden oikeelisuuden varmistamisesta.

SM-98, normaali, Kuopio

Ratamestarina ja kartantekijänä oli kokenut Vesa Tiihonen, TA oli lähes naapurista Kankkusen Hannu, mutta ratavalvojan hommasivatkin kauempaa eli allekirjoittanut ja karttavalvoja oli Jussi Silvennoinen. Aina voi arvailla miksi rv kauempaa, mutta uskoisin, että halusivat valvojaksi sellaisen joka voi myös konsultoida nykysuunnistuksen olemusta ja näin ajantasaistaa Vesan tiedot, sillä olihan Vesa ollut muutaman vuoden hieman sivussa suunnistuksesta. Vastaavasti Jussin kanssa pari sanaa kartan kuvauksen muuttumisesta niistä ajoista kun Vesa teki karttoja "kesät-talvet". Karsinnan rm:t olivat huomattavasti enemmän puhtaasti harrastajia, jolloin valvojan on otettava myös kouluttava rooli eli kertoa mitä kisalla halutaan mitata ja kuinka sellainen tehdään. Se ei ole pelkästään rastien "mättämistä" pitkin hyvää suunnistusmaastoa. Kankkusen Hannu katsoi ettei hänen enää tarvitse maasto-osaan paljoa katsella, luotti että Jussi valvoo kartan ja allekirjoittanut katsoo radat JA rastit.

Tässä tehtävässä ennakkovalvonta oli paljon tärkeämpää kuin itse maastovalvonta, siksi runsaasti piti "konsultoida" ratoja, kestoja, maastonkäyttöä jne. etenkin karsinnan osalta. Uskaltasin väittää, että jos olisi ollut rv se ns. naapurin kokenut rastijyrä, niin aika erinäköiset SM:t olisivat olleet. Vaikea varmaksi todeta, koska osaava TA kuten Hannu olisi varmasti ottanut radat tarkempaan syyniin.

Jukola 2000, Joensuu

Jo anomus vaiheessa päätettiin, että etsitään rv vähintään samalta tasolta kuin rm:t Pena ja Börje kuin valvoja Pekka Nikulainen. Tuli kuitin paikka eli kilautin Tonderin Jampalle, että olisi hommia tiedossa. Jamppa otti kuitin vastaan. Tähän kun lisää karttavalvoja Jorma Aken, niin aika ammatilaisten ryhmä vastasi siitä, että kartta ja radat olivat sitä mitä pitikin maasto ja tapahtuman vaikutukset huomioiden. Samoin oli tyytyväinen rm-osasto eli yksi asiansa osaava lisää pohtimaan ratoja. Tälläisessä "paketissa" valvojat ovat enemmän kysyjä eli kysyy hyviä kysymyksiä varmistaakseen mitä on rm ajatellut ja useimmiten vastauksen jälkeen siirtyy seuraavaan kysymykseen ... ja päinvastoin kaikki ovat myös saamapuolella.

Tuossa vain muutama esimerkki, joissa kaikissa uskon, että hyvä tekijäryhmä kaverinaan ammattitaitoiset ammattilaiset takasivat hyvän kisan.

Kustannukset ?

Käsittääkseni valvojat toimivat ns. kulukorvauksilla eli mitä kauempaa ja usein, sitä arvokkaammaksi "asiantuntija apu" tulee. Liiton kirstusta maksetaan kai vain TA:n koulutus, muista kuluista vastaa muut.

Jukka Inkeri