Hajonnan tarve pitkissä kisoissa

2001 alkaen on käytetty ns. perhoslenkki-hajontaa enemmän tai vähemmän toimivasti.

Jostakin syystä MM-2005 Japanissa ei rm eikä valvojat olleet lukeneet IOF:n sääntöjä, jotka vaativat jonkinlaisen hajontasysteemin normaalimatkalla, kun lähtöväli on 2 min. Odotettavissa oli parivaljakkoja. Tulokset tiedämme. Pekka Varis on tehnyt erinomaisen graafisen esityksen kilpailun kulusta.

Perinteinen perhoslenkki on kilpailijalle hieman sekava sekä virhealtis ja yleensä se on toteutettu liian lyhyinä lenkkeinä, jolloin parhaiden kesken ei saada riittävästi eroja, ainostaan vauhtihyöty saadaan pois perhosten ajaksi. Asiasta enemmän erillisessä jutussa.

Kuinka voi yrittää minimoida parien muodostumista ?

Hyvät suunnistajat yhdessä:

• vauhti on tasaisen kovaa - jos toisella tekee joskus vaikeaa, niin yleensä vauhti säilyy toisen tekemän työn ansiosta
• pitkillä väleillä vauhti on erinomaista
• lopun vaikeina hetkinä kaverista on aina apua
• esim. miesten kisoissa aikaeroja alkaa syntymään enemmälti vasta kun on suunnistettu 1.15-1.20 - viimeinen 15-20 min. on yleensä fyysisesti vaikeinta. Aivan kuten maratonista sanotaan, että alkaa 35 km:n jälkeen. Suunnistuksessa kisa alkaa parhaiden kesken 1.15 jälkeen.

Ratamestarin mahdollisuudet, oli lähtöväli 2 tai 3 min.:

• suunnistuksellisesti vaativat välit mieluummin ei heti alussa. Jos alussa tarjotaan kovin vaativia rastinottoja, riski kasvaa, että ns. hyväkin suunnistaja tekee ajallisesti ison virheen = kohtaaminen seuraavan kanssa.
• rastiväleillä on oikeasti sivuttain vaihtoehtoja - kohtaaminen ei niin todennäköistä.
• pitkillä väleillä muutakin kuin esim. kaksi selkeää valintaa, kohtaaminen todennäköistä, jos on vain selkeät kapeat väylät. Vaikka urastopohjaiset vaihtoehdot ovat osa normaalimatkaa, niin ne lisäävät kohtaamisriskiä.
• parien hajottaminen vaikka lyhyemmäksikin aikaa hajontalenkeille pakottaa ainakin hetken suunnistamaan yksin eli normaalia vauhtia. Lyhyiden hajontalenkkien jälkeen todennäköisesti kaksi hyvää suunnistajaa kohtaa taas uudelleen eli palataan ns. vauhtihyötyyn.
• lyhyillä väleillä ei ratkaista kisaa - mahdollisimman paljon yli 5 min välejä - pienempi kohtaamisriski, suuremmat aikaerot
• ihan loppumatkasta voi olla vaikka lyhyempikin hajontasysteemi, jotta kilpailija joutuisi tekemään omaa työtään - vauhtihyöty pois. Suurin vauhtihyöty on aina 1.15 jälkeen
• pisin hajontasysteemi viimeisellä puoliskolla

Samat säännöt voimassa myös keskimatkalla, esim. Japanin MM:ssä Tero sai kiinni 2 min. edellä lähteneen jo ensimmäisen 15 min. aikana. Aika pitkään pysyi kyydissä, mutta jos olisi ollut esim. Tavernaron jalat, niin kenties aika hyvin olisi tullut mukana loppuun saakka - sija olisi ollut 5. Eli keskimatkallakin ihan samat säännöt - lyhyillekin väleillä olisi hyvä löytää reitinvalintaa - sivuttain hajontaa.

palautetta saa kirjoittaa

Forking in the individual competition

• WOC 1997:1st time 2 min. start interval, lot of running at together
• IOF rules: if 2 min start interval, must use some forking system
• Pekka Varis has done excellent drawing, WOC 2005 long distance
• most important is to break co-operation between the best competitors
• usually catching happens about 40-60 min after start
• too much difficult controls at the beginning of the course adds risk that somebody make 1-3 min. mistake and next competitor catches him
• competition start after 1.15, like after 35 km in marathon
• two or more good orienteers together - more speed, biggest difference is in the long legs - must be lot of route choices
• short forks - take off only extra speed
• long forks - might break the pairs (over 15 min, over 25 min is better)
• Forking method, used in the Wcup in England 2005 - easy method to use almost everywhere - easy to make long forking = keep idea of long distance
• short legs must include route choises - risk to see previous runner
• only path choises add the risk to see previous runner
• in the short legs happens nothing special between the best orienteers
• over 5 min legs with lot of variant of routes are the best, not so big risk to see somebody and time differences are bigger - real long distance orienteering
• lot of short legs = lot of risk to see previous runner - same running channel - boring competition
• main and longest forking must be in the last half of course
• When we need 2 min interval ? Maybe if we have direct broadcast on the TV. In all other TV broadcast = cutting table is our excellent tools to make nice orienteering TV-program
• if timetable is problem, less finalist (30-36), long distance WOC final is place to found the world best orienteer. More person / country to qualification competition, if we are looking the best, ex. 20 best from the World Ranking and then 3/country, maybe limit 4/country. 3/country = I'm not sure that we have found the best.
• planner has big role to try prevent co-operation possibilities
• same methods also in the middle distance, it was very near in the WOC 2005 that Kerschbaumer will be 5th. Last hill was too heavy for him (Tero catched him after 15 min run)
• if leg has only one possible route channel - risk to catch previous is big, lot of this kind of legs is not so good
• planner: 1st try to found good legs (long, short, ...), then build course. Long legs make the results in every type of competitions (sprint, middle, long, relay, ...).

Example forking, WOC 2005 area, only little modified the men final course.

Example from Finnish Championship 2003, start interval 3 min. If I understood correct, top five didn't see any other competitors in the same course.

Jukka Inkeri,
skilltrainer of team Kalevan Rasti, done/planned/controlled over 6000 courses.

comments (0)