Alunperin radoilla ei ollut edes yhtään aukkoa, mutta viimeiset muutokset (ratojen lyhennys) mahdollistavat aukkoihin tutustumisen, mutta vain vähän.
Yksi pieni pystyvihreä on matkan varrella, se on raivaussahalla aikaan saatu.
Yksi tumman vihreä hehtaari löytyy, sisältönä kuusen taimia ja joitain piiskoja.
Joissakin nuoremmissa kasvatusmänniköissä on lyhyttä heinää, joka ei juurikaan vaikuta etenemiseen. Osa alueesta on todella hienoa ikihonka-aluetta. Suurin osa rinteistä on loivempia ja juostavampia kuin pikamatkan jyrkät rinteet. Korkeuserot ovat n. 60 m molemmilla radoilla. Noustavien rinteiden korkeuserot vaihtelevet 30-60 m:n välissä eli ihan matalia "töyssyjä" ei ole. Tällä kertaa lähtö on alempana kuin maali.
Jyrkissä rinteissä on kalliosärmiä riittävästi. Kaikki kuvausohjeiden mukaiset selvät jyrkänteet ovat kuvattu muototäsmällisesti. Joissakin jyrkimmissä kohdissa on jouduttu jyrkänteiden kammat jättämään pois luettavuuden säilyttämiseksi. Kuitenkin jyrkänne on piirretty paksulla palkkiviivalla ja käyriä ymmärtävät havaitsevat kyllä, että kun jyrkänteeseen päättyy neljäkin käyrää, että siitä ei pääse ylös- eikä alaspäin. Ns. pienissä jyrkänteissä ei ole "väkäsiä" eli kaikki väkäsillä varustetut jyrkänteet ovat korkeita, kuvaus noudattaa norjalaista tapaa kuvata jyrkänteitä. Jamppa on kuvannut tarkasti, jos jyrkänteessä on kolokin, josta voi kulkea ainakin jollakin tavalla.
Kivien kokoraja on suunnilleen 1.5-1.8 m. Joillakin alueilla voi huonolla tuurilla törmätä jopa 20 m korkeisiin siirtolohkareisiin.
Vihreällä kuvatut alueet ovat pääasiassa tiheämpää mäntytaimikkoa, jokunen kuusikon palanen on myös.
Kalliopintojen kuvaus on tarkka kartanlukukohde sekä selkeä kulkukelpoisuus kuvaus. Alueella on joitakin keltaisella merkittyjä avoimia alueita, joissa kallio ei ole näkyvissä, mutta kulkukelpoisuudeltaan vähintään vastaavaa.
Kaikki suot ovat erittäin kuivia ja todennettavissa lähinnä turpeen ja kasvuston perusteella. Pienimmät suot tuovat mieleen Norjan suot jostakin syystä. Isoimmat suot ovat pääasiassa suomalaisia eli kohtuullisen varpukasvuston hallitsemia.
Matkan aikana ylitetään joki, jonne on rakennettu ylityspaikkoja ja ne ovat merkitty karttoihin. Lisäksi joen voi ylittää huoletta niistä kohdin, joissa puuttuu rantaviiva. Tuolloin vettä on 1-20 cm ja hiekkapohja. Muissakin kohden vesi on laskenut vähiin helteiden avustamana.
Radat ovat nykyaikaiset, monipuolisesti ominaisuuksianne testaavia. Ratamestarit (Jarmo ja Vesa Tonder) ovat onnistuneet luomaan mielenkiintoisia tehtäviä koko matkan ajaksi. Miesten radalla on "valitettavasti" kartanvaihto, mutta tällä menetelmällä on saatu maasto hyödynnettyä täysimääräisesti. Valitettavasti siksi, että täydellistä kuvaa radasta ei saa alkumatkasta. Kartanvaihdon jälkeen kuitenkin radan luonne on täysin vastaava kuin alkuosallakin. Ainoastaan viimeinen kilometri on nopeampaa, kuten voi arvatakin katsoessaan kilpailukeskuksen ympäristöä.
Näkyvyys on paikotellen suorastaan mahtava ja etenkin maisemat, huh. Valitettavasti teillä ei taida olla aikaa niiden syvällisempään tarkkailuun. Nautinnollista päivää, parhaat eli osaavimmat ja kovakuntoisimmat suunnistajat palkitaan varmaankin lentolipuilla Norjaan eli palkinnotkin ovat parhaasta A-ryhmästä.
Minulle oli nautinto toimia näiden kisojen ratavalvojana, sillä maasto, kartta ja radat ovat hyviä. Etenkin kartta ansaitsee erityiskiitoksen, Jamppa on tehnyt kovan työn. Vaikka mittakaava onkin 1:15 000, niin huolellisella puhtaaksipiirrolla Jamppa on saanut siitä selkeälukuisen. Saatte tänään suunnistettavaksenne varmasti parhaan kotimaisen kisan tältä kesältä (tähän mennessä) yhdestä hienoimmista suomalaisista korpimaastoista kautta aikain.
Jukka Inkeri
Minulle ei ole ainakaan tullut vastaan mitään uutta oivallusta suorituksia analysoidessani. Suurin oivallus on oivaltaa, mitä tekee ja miksi muistaen, että suoritus mitataan kellolla lähdöstä maaliin. Aika harvassa viivassa näkyy se punainen lanka.
Toivottavasti analysoimalla omia ja muiden suorituksia syntyy ja jalostuu se oma oivallus ja tyyli.
Analyysin valmistusta on tukenut Suunnistaja-lehti, jossa ko. analyysi julkaistaan ainakin osittain.
Miksi kisa oli sen tyylinen kuin oli ? Pikamatkan karsinta oli pääasiassa lyhyttä mäeltä mäelle töks-töks suunnistusta. Pikamatkan finaali oli monipuolisempaa mm. mennäkö alas-ylös vai kaartaen sekä myös tarkempia rastinottoja. Normaalimatkalla korostui matka-ajan tehokas käyttö eli luoviminen mäkien välissä tai päällä sekä laajat reitinvalinnat että matkalla eteen tulevat jatkuvat pikku reitinvalinnat. Uskoakseni MM:ssä ei myöskään ole tävä vuonna ns. siirtymätaipaleita vaan raakaa työn tekoa lähdöstä maaliin. Ainoa tyyppi, jota jäi kenties kaipaamaan, oli vinottaisessa laskevassa rinteessä olevat rastit.
Tarkoitus oli antaa viimeiset näytöt tullakseen valituksi Norjan MM-kisoihin. Raportit Grimstadista ja ko. kisojen ratamestareiden vanhojen töiden analysointi viittaa, että normaalimatkalla merkittävässä osassa on rastivälitehtävien ratkaisemisessa. Siksi monimuotoisia maastot ovat ja pitkiä välejä on varmaankin tarjolla. Suunnitelmallinen toiminta on merkittävässä roolissa.
Tällä kertaa ratamestarit (Jarmo ja Vesa Tonder) tarjosivat normaalimatkalla pääasiassa erilaisia rastivälejä, joista vain harvat olivat tyyliä "täyttä eteen". Eli kannatti suunnitella tekemisiään.
Hyvin monella välillä kannatti jo rastilta lähtiessä tehdä suunnitelma toteutuksesta. Muutamalla välillä kostautui se perinteinen ajatus, että rastilta pois nopeasti kohti seuraavaa. Milloin enemmän, milloin vähemmän. Esim. miehet putki 2-3-4-5 ja 16-17-18. Naisilla korostetusti 3-4-5 sekä 8-9-10.
Kun mittakaava on 1:15000, niin yleensä kannattaa tehdä hyvä suunnitelma, sillä silloin saa myös paremman kuvan rastivälin maastosta, jolloin matkan aikana oleelliset kohteet ovat täysin selviä ja voi keskittyä tarvittaessa pienempien kohteiden havainnointiin niin kartalla kuin maastossa.
1:15000 mittakaavalla tehdään paljon enemmän hätäisiä virhetulkintoja kuin 1:10000 kartoilla. Esimerkkinä vaikka naisten rasti 12. Jos mittakaava olisi ollut 1:10000, niin useampi olisi mennyt suoraan, koska olisi havainnut todella, että ylös on mentävä, kierto ei auta yhtään. Nyt todennäköisesti tulkinta oli, että ensimmäisen mäen takana, seuraavalla mäellä, vaikka vain solassa joutui hieman ehkä nousemaan ja laskemaan. Rasti oli taemmalla huipulla, ei erillisellä mäellä.
Siinä suhteessa mittakaava puolsi paikkansa, koska saman ongelman edessä ollaan myös MM:ssä. Mutta onko ensi vuonna samassa maastossa 1:10000 kartta vai jopa norjalaisten käyttöön ottama kompromissi mittakaava eli 1:12500. Ko. mittakaavassa luettavuus parempi, mutta kartta olisi silti vielä inhimillisen kokoinen. Aika näyttää. 1:15000 tälläisessä maastossa soveltuu vain nuorille ihmisille, joilla tarvittava valoteho paljon pienempi ja terävänäkökyky parempi kuin ikääntyneimmillä. Kilpailtiinko viimeisen kerran katsastuksissa 1:15000 mittakaavaisella kartalla ?
Maasto on jo julistettu harjoitus- ja kilpailukieltoon ensi vuoden MC-katsastuksiin ja Eukko-rasteihin saakka. Silloin meillä jokaisella tosi suunnistuksesta nauttivilla on mahdollisuus tutustua tuohon upeaan maastoon. Kunhan vain ratamestarit muistavat erot fysiikassa eri sarjoissa, sillä ko. maastoon saa myös heikompi kuntoisille vauhdikkaan vaativia ratoja.
K-13, 7.94 km, 1.10.21, 8:51/km 13-M, 1.67 km, 11.56, 7:08/km 15-M, 0.88 km, 5.07, 5:48/km
K-13, 8.48 km, 59.19, 7:00/km, suunnilleen kuten naistenkin alkuosa 13-21,4.79 km, 36.05, 7:30/km, fyysisesti ja juostavuudeltaan hitain jakso 21-M, 1.37 km, 6:57, 5:04/km, kiertoa mukana väkisinEli siinä on faktat kilometrivauhdeista. Viimevuodet ovat osoittaneet, että Suomessa ero on kärjen osalta n. 1.30-1.50/km miesten ja naisten välillä vaativissa maastoissa ja n. 1 min. kangas- ym. helpohkoissa maastoissa eli naisten km-vauhti on noin 20-30 % hitaampaa miesten vauhdista suhteen kasvaessa, kun voiman tarve lisääntyy. Ratamestareiden kannattaa tiedostaa tämä suhde, koska useimmiten valitettavasti ratamestarit ovat miehiä ja he tuntevat oman vauhtinsa ja sen suhteen maan parhaimpiin paremmin kuin naisiin.
Tällä kertaa rm:t ja valvoja uskoivat enemmän vauhdin nousuun juostavammassa maastossa verrattuna parin vuoden takaisiin PM-katsastuksiin Ruokolahdella. Mutta toisin kävi, raju noususumma söi sen edun sekä raskas keli. Vilpoisammalla kelillä olisi ajoista varmaankin tippunut 3-5 minuuttia. Eli koejuoksijoiksi tulisi saada joku joka jollain lailla pystyy huippujen vauhtiin tai tietää tasan eron kärkeen ja näin antaa faktoja ratamestareille.
Jukka Inkeri